Tytön katse kiertää pitkin koulun aulaa etsien jotakin. Etsien jotakin tuttua, johon voisi tukeutua. Jotakin jolle voisi hymyillä, puhua tai vaan joku jonka kanssa voisi seistä hiljaa paikallaan.

Ihmisiä tulee ja pian ympäriltä löytyykin monia tuttuja, jotka voisivat tuoda hänelle ihanan, lämpimän, tunteen. Mutta silti. Vaikka he istuvat jutellen ja nauraen yhdessä aamupalapöydässä, harhailee tytön katse silti. Tällä kertaa se on kohdistuneena ruokalan ovelle.

Sama harhaileva ja etsivä katse löytyy niin ruokavälitunnilla kuin koulun päätyttyä tytön kasvoilta.

Se sama katse jokaikinen päivä.

Hänen ajatukset kuitenkin myös keskeytyvät jokaikinen päivä. Joku tulee eteen ja lausuu se sanat, jotka saavat tytön joka kerta hätkähtämään.

"Seurusteleeko Mies sen tytön kanssa?"

Niin kuin jokainen päivä viimeisen viikon aikana, myös tänään tyttö kuuli sanat ja hänen täytyi koota ajatuksensa.

Myös tytön ystäväpoika yllätti hänet tänään ihmettelemällä, etteikö tyttö ole onnellinen.

ONNELLINEN?!

Pitäisikö mun olla onnellinen siitä, että joku on tullut pilaamaan kaiken mitä mä oon viimeisen vuoden aikana rakentanut? Se on ihan kuin juuri valmiiksi saatu korttitorni, jonka joku typerys tulee heti puhaltamaan kasaan. Munko pitäisi olla tästä ONNELLINEN?!

Se on viimeinen asia, mitä mä tällä hetkellä ajattelen. Olo on kaukana onnellisuudesta.

Jos joku vaan voisi rakentaa mun tornin uusiksi.

Mä en enää jaksa.