"Ennen kuin mä ihastuin, mulla oli kaikki paljon paljon paremmin."

Tuo lause on juuri valittu päivän, sekä Helmikuun Kuukauden lauseeksi.

Tarkoitukseni oli tulla kertomaan ihastuksistani ja ihastumisesta. Ah, se ihana tunne, joka valtaa koko kropan samanaikaisesti ja jonka voimassaollessa ei minkään tekemisestä tule yhtään mitään.

Luin aiemmin päivällä kaverini muistiinpanoa, jossa oli tavanomaisesti toinen toistaan typerimpiä kysymyksiä.

"Oletko ihastunut?" "Kuinka moneen?"

Viimeisempi laittoi jälleen hymyn huulilleni.

- Sori emmä oikeen voi laskea, kun multa loppuu sormet kesken, enkä ole vielä harjoitellut laskemaan varpaillani.

Niin mä olisin vastannut. Mä olen ollut ihastunut liian moneen poikaan elämäni aikana, alkaen sieltä lastentarhasta lähetetystä rakkauskirjeestä. Se jos mikä oli rakkautta ensisilmäyksellä. Valitettavasti silloinen vuoden ikäero oli meille aivan liikaa ja juttumme jäi siihen. Toisinaan tapaan tätä poikaa edelleenkin, sillä asumme vieläkin lähekkäin ja paikkakuntamme on hyvin pieni. Sitä sitten tulee katsottua häntä aika haikeilla mielin, sillä loppuen lopuksi en päässyt koskaan tutustumaan häneen kunnolla. Onneksi voin aina stalkata häntä facebookista.

Sitten tuli se kauan pelätty kouluikä ja ala-asteelle kävi askeleeni päivittäin. Nopeasti laskettuna saan sieltä viisi poikaa, joihin olin "oikeasti ihastunut" siihen vanhat kaverini lisäisivät vielä kaikki ne joista "luokkamme ei tiennyt" eli kaikki ne muut pojat, joita en myöntänyt katselevani. Ala-asteellani kanssani oli eräs ulkomaalaistaustainen poika, joka palasi tänään mieleeni, sillä hän lisäsi mut kaverikseen facebookissa. En ollut koskaan tullut hänen kanssaan hyvin toimeen, hän oli niitä "tyttöjen naurattajia" ja poikajoukon johtaja. Muistan kuitenkin hänet yhdeltä välitunnilta, sillä olimme kaksin luokassamme, kun mun piti "luokan siistijänä" kastella luokkamme kukat, oli hän jäänyt seuraksini. Me seisoimme, ehkä viidesluokkalaisina, ikkunan edessä ja katselimme ulkona pallon perässä juoksevia kavereitamme. Yhtäkkiä hän keskeytti hiljaisuuden ja yllätti mut kysymyksellään "alaks olee?" Mä hymahdin sille, nauroin sisäisesti ja kieltäydyin kohteliaasti. Sen jälkeen en ole kyseisen herran kanssa puhunut. Yllätyin kuitenkin, kun tänään luin hänen seurustelevan. Onnittelut hänelle siitä!

Mä tapasin koulun alettua ihanan pojan, joka sytytti mut heti. Oltiin samalla luokalla ja kaikki meni hyvin, kunnes hän toisella luokalla vaihtoi koulua. Olin hetken aikaa täysin murtunut, olihan se söpö ja kaikkea! Maailma muuttui uudestaan, kun tämä sama ihanan söpö poika tuli takaisin luokallemme kolmannen puolessa välissä. Olin jälleen täysin myyty. Ja sitä mä katselin koko loppu ala-asteen ajan, kunnes vaihdoin lähimmälle yläasteellemme.

Sieltä saan laskettua kolme ihastusta, yhden kullekin vuodelle. Yksi näistä oli se sama ala-asteen ihastus, yläasteen päätyttyä laskinkin, että olin häneen ihastunut yhteensä yhdeksän vuotta. Enemmän sun vähemmän. Mä kasin luokan lopulla rohkaistuin ja kerroin tälle pojalle tykkäämisestäni. Sen jälkeen en ole puhunut hänelle ja hän on vihauslistallani numerolla kaksi. Kuten aikaisemmin mainitsin paikkakuntamme on pieni, joten törmään häneenkin aika ajoin, viimeksi eilen. Onhan hän edelleen ihan yhtä söpö, mutta en voisi enää kuvitella olevani ihastunut hänenlaiseensa mieheen. Sitä paitsi hänkin on onnellisesti parisuhteessa.

Tästä ihastumisesta selviytyäkseni hommasin uuden ihastuksen, se oli toinen "rakkautta ensisilmäyksellä" - tapaus. Ja siinä samalla alkoi mun heikkoukseni rastoja sekä kitaroita kohtaan, ne on niitä "en voi mitään mutta.." - juttuja, kun jalat lähtee alta. Se oli ihan hyvä ihastuminen viimeiseksi yläasteen vuodeksi. Hän tosin seurusteli, joten saatoin hieman hankaloittaa hänen(kin) elämäänsä. Yläaste loppui ja unohdin hänet.

Lukio - en ole ihastunut kertaakaan.

Tai siis se on se haavekuva. Todellisuus on; "Ette arvaa kenet mä näin! Se oli niin söpö! Oikeesti mä niin rakastuin!"

Lukion aikana, siis viimeisten kahden vuoden aikana mä olen ihastunut.. ööh.. viiteen ihmiseen? Ehkä noin pyöristettynä. Ja aika yllättävää, mä olen ihastunut tälläkin hetkellä.

"Kaduttaako, että otit riskin ja rakastuit?"

Mulla on pakko olla koko ajan joku ketä mä kattelin. Se on se päivän pieni piristys, kun näkee jonkun kivannäkösen pojan. Se on kivaa.

Mutta se, että sitä samaa ihmistä pitäisi katsoa joka päivä - ei, se ei ole mun juttu.