Se on tuttu tunne. Ja siitä tulee lämmin olo sisälle.

Nostin hitaasti katseeni pöydästi ja käänsin päätäni oikealle. Siinä se on. Siinä se istuu aivan yhtä komeana kuin aina ennenkin. Vain pieni hetki, kyllä se kohta katsoo. Hän nostaa päätään ja kääntää katseensa. Ja pum. Ainakin viisi sekunttia me katsotaan toisiamme. Pieni hymy. Ja katseen kääntäminen poispäin.

Yksikaksikolmeneljäviisikuusiseitsemänkahdeksanyhdeksänkymmenen.

No nyt sama uudestaan. Hidas pään nosto, hieman katse sivuun päin ja sitten odotetaan..

Ja niin kului ensimmäinen maanantai.

Se on ihana tunne. Se on se ihastumisen ensimmäinen ilmentyminen. Pienet hitaat katseet ja söpöt hymyt. Katseen hakemista luokassa, aulassa, ulkona, kaikkialla.

"Ai eksä puhu siitä rastapäästä?"

Se on mennyt jo aikaa sitten, se oli sellainen välivaihe. Tämä on jälleen tätä mun irtautumisvaihdetta, mä tahdon siitä toisesta eroon. Mutta on tässä muutakin.

Tää tyttö taitaa jälleen olla ihastunut.