Mikä siinä on, että suomalaiset miehet eivät puhu eivätkä pussaa? Tai siinä, että olemme saaneet juopon maineen? Tai, että toisen kanssa ei voi puhua lähekkäin vaan välimatkaa pitää olla ainakin puoltoista metriä, eikä tuntemattomille puhuta ollenkaan?

Mä kävelin eilen lähimpään kauppaan ja takaisin tullessani odotin bussia, kun näin naisen kulkevan edestäni lapsi rattaissa. Hän käveli pari metriä ohitseni ja pysäytti vastaantulevan naisen. Rattaita työntävä nainen kysyi vastaantulevalta kysymyksen, jonka jälkeen tämä nainen peruutti juuri sen puolitoista metriä taaksepäin ja sitten hän vastasi kysyjälle. Mua hymyilytti.

Istuin tänään junassa matkalla kotiin. Myönnän kyllä itsekin, että inhoan täysiä junia kun joka puolelta joku töniin ja kyllä, jos vain tilaa on jään mielummin istumaan hieman kauemmas siitä toisesta samalla penkkirivillä istuvasta. Menin istumaan kuuden ihmisen penkkiriville, jossa jäin aivan uloskäynnin viereen, samassa paikassa istui vain yksi nainen, joka oli toisella puolella ja aivan ikkunassa kiinni - jäimme siis kauas toisistamme. Sain istua koko matkan itsekseni, sillä vain yksi istui viereemme ja ne loput, no ne seisoivat sitten siellä sisääntulo aulassa.

Onko suomalaiset sitten oikeasti niin ujoja ja itsekeskeisiä kuin väitetään?

Mä en tiedä, kai ne sitten on. Mutta väkisinkin aamuiset tyhjät penkit alkavat ahdistaa, kun suomalaiset sitten enemmin seisovat sumpussa metrikertaametri seisomapaikalla kuin menevät tuntemattoman ihmisen viereen istumaan. Hui sehän voisi vaikka purra!