Me puhuttiin perjantaina psykologian tunnilla onnellisuudesta tunteena sekä tavoitteena. Usein monien ihmisten "mä toivon tulevaisuudessa"- listoissa lukee sana onnellisuus.

Opettajamme pyysi meitä juttelemaan kaverin kanssa siitä mikä tuo kellekin onnellisuuden tunteen. Mä käännyin taaksepäin ja aloin listaamaan.

Mä olen kaikista onnellisin silloin, kun saan tehdä jotakin jota oikeasti rakastan ja josta mulle tulee hyvä fiilis, kuten esimerkiksi tällä hetkellä elämäni painokohdat on varsin pitkälti painottuneet työntekoon, joten se on yksi tärkeimmistä asioista, jota tehdessä mä olen onnellinen. Olen viimeksi tänään ajatellut itsekseni "mä rakastan tätä työtä". Mä olen myös onnellinen kun pääsen tanssimaan ja treenaamaan aivan kunnolla. Mä olen onnellinen, kun saan vain istua paikallani pitkän aikaa ja askarrella, ilman että kukaan häiritsee.

Useimmiten mä olen myöskin onnellinen, kun saan olla ihanien ihmisten ja mulle todella tärkeiden ihmisten kanssa. Mutta näin ei todellakaan ole aina. Olen nimittäin viimeksi eilen ajatellut, tärkeiden ihmisten ollessa mun ympärillä, että tahdon kauas pois, enkä niitä ihmisiä enää ikinä lähelleni. Eilinen oli kaukana onnellisuuden tunteesta. Hetkittäin ilo ja onni tulivat mieleeni, kun sain kauan kaipaamani hymyn vastaani, mutta ne oli niitä harvoja minuutteja.

Onnellisuus on katoava luonnonvara.