//Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.

Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidät sä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?


Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.

Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.

Mut tekisitkö sä uudestaan saman,

Jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
Palaakaan inhimillisyydestä?


Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mut en koskaan sitä ääneen sano en.

Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,


Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun oon vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Sitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.//

//Mä tiedän, sun on vaikee ymmärtää.
Haluan sun lähelle mutten että kosket.
Ja voi, kun se riittäisi sullekin,
niin tää kaikki vois jatkuu paljon helpommin.//

//Mulle tämä syvä hiljaisuus,
on parempi kuin huono valhe uus.
En voi sanoo suoraakaan,
et 'joo, edelleen ahdistaa',
kun me sitä jäätäis sitten kelaamaan.//

//Mut hei, ei tää oo helppoo mullekaan.
Mä en vaan pysty sanomaan,
mikä mieltä painaa.
Joo.. ja mä tiedän, ettet jaksa kovinkaan kauaa.
Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa.//

//Tätä jatkunut on jo kauan
enkä jaksais enää tapella
mut mä luulen ettei kumpikaan
enää muista miten lopettaa
joo mä myönnän etten aina oo
ollut täysin reilu sua kohtaan

mutta koittanut olen antaa
sulle saumaa ja hengitystilaa

ei sun tarvii muuttaa itseäsi
mutten jaksais olla enää sun lapsenvahtis
mä en pysty siihen

yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
joita molempien
piti vaalia, uhrata kaikki sen puolesta
sen teki vain toinen
miten sä teet sen, sä saat minut suuttumaan
saat mut nauramaan yhdellä lauseella

yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa

minä uskon et se mitä pyydän
ei oo liikaa sulta vaadittu
sä voit poistaa paljon turhaa
jos sä viitsit ees vähän vaivautuu

ei sun tarviis ihmeitä suorittaa
minne oon voinut sen ihmisen kadottaa
jonka joskus tunsin


samaa pirun ympyrää 24/7
johan tässä lähtee järki

sukellus kurimukseen jonka nieluun hukkuu
vaikka myrskyn riskit tiedettiinkin
mun täytyy olla masokisti mielipuoli
kun oon vapaaehtoisesti tässä
jakomielitautinen rakkaudentunnustus
ja kymmenen kirosanaa//