Onko tää joku liian monimutkainen leikki, jota mä en vaan ymmärrä?

Mä olen tehnyt parhaani, jotten aiheuttaisi lisää ongelmia kenellekään ja yhtäkkiä kaikki hyökkää mua vastaan.

Mä katoan, juoksen ja kopistelen kenkiäni. Käännän hieman katsettani ja siinä samassa seisot jo mun edessäni. Joka toinen viikko aina uudestaan ja uudestaan, etkä tajua antaa olla ja unohtaa.

Mä en osaa huutaa, vaikka mä tahtoisin. Mä en osaa puhua, vaikka kuinka yritän. Kirjoittaa osaan, mutta niitä ei kukaan saa koskaan lukea.

Mä osaan olla hiljaa. Sen mä helvetti osaa. Ei tunnu niin pahalta, kun kukaan ei tiedä.

Mä olen nyt kuukauden yrittänyt. Oikeesti yrittänyt. Ja joka toinen viikko se tulee ja pilaa kaiken mihin olen tähdännyt.

Enkö voisi jo oppia, ettei kannata yrittää, kun joku pilaa sen kumminkin?

Joku oli vaihteeksi pistänyt musta huhua liikkeelle ja kas sieltä tulee heti ihmiset kyselemään, että mitä mä olen taas mennyt tekemään.

Olen olemassa?

Jotenkin mulla on niin outo olo juuri nyt. Mä en oikein tiedä mitä mun pitäisi sanoa, kirjoittaa tai edes ajatella. Tuntuu, että yksinkertaisesta asiasta on muut tehneet aivan liian monimutkaisen.

Joku suuttui mulle siitä, että mä käyttäydyin väärin. Häntä kohtaan? Ei, hän oli ulkopuolinen asiaan ja suuttui siitä minulle. Ja sen jälkeen väittää mulle, että mä olen suuttunut tälle. Ööh?

Se yksi tuli kuitenkin tänään mun luokse. Kysyi kuolenko ja istui alas. Mun teki mieli vajota maan alle. Näkikö se jo mut? En mä oikeestaan edes tiedä miksi. Olisin voinut nousta ja lähteä, mutta istuin paikoillani tietäen seuraavaksi tulevan 'vakavaa keskustelua' sen ohella, että mut saadaan hymyilemään. Olin oikeassa.

Olisin halunnut uskoa, että mua uskottaisiin. Tälläkin kertaa, se oli turhaa. Mua ei uskottu. Ei, vaikka kuinka yritin laittaa vastaan. Täytyy jonkun mua puolustaa ja jos ei kukaan muu niin sitten minä itse!

Mitä mun olisi pitänyt siihenkin vastata? Joo? Mutta, kun EI! Ei mua häiritse. Kaikki on okei. Ei vaan ole asiaa. Tai jotain.

Koulun jälkeen soitin vakavan puhelun, jonka aiheena oli 'mitä mä nyt teen'. Päädyin hyvin minulle epätyypilliseen ratkaisuun. Ensimmäistä kertaa.