Mä joskus aikoinaan ajattelin, että olin saanut lottopotin osuessasi kohdalleni. Mä olin niin viaton ja pieni silloin - onnellinen, kun tajusin että saan nähdä ja puhua kanssasi päivittäin.

Tällä hetkellä voittopotista ei ole paljoakaan jäljellä ja pelkkä susta ajatteleminenkin saa mut melkein huutamaan kivusta.

Mä tahtoisin antaa anteeksi kaiken mitä on tapahtunut, mutta se on vaikeaa. Mä oikeasti tahtoisin - mutta mun tahto ei auta.

Mulla on kokemusta ilkeistä miehistä. Sellaisista rentuista ja ilkeistä, jotka eivät osaa ajatella omaa napaansa pidemmälle. Mä päätin viimeisimmän jälkeen, etten koskaan enää retkahda sellaiseen. Sitten törmäsin suhun ja ajattelin ettet ole kuin muut.

Siinä vaiheessa mä ajattelin, ettet olisi sellainen joka satuttaa ketään, on sellainen ihanan herttainen, joka ei koskaan loukkaisi. Ensimmäistä kertaa musta tuntu, etten ole ainoa jolla on tunteet pelissä. Olihan mulla muutakin kuin tunteet, mä olin niin heikko etten pystynyt paljoakaan peittämään, vaan oikeestaan näytin suoraan kaiken mitä musta irti saa. Mä ainakin yritin olla rehellinen. Ja jos edelleen väität, etten mä ole näyttänyt ja kertonut sulle elämästäni sellaisena kuin se on, sä et usko mua missään asiassa. Sä kuitenkin tiedät musta 90 prosenttia enemmän kuin mä susta. Mieti sitä.

Mun suurin pelko liittyykin juuri siihen, että tunnet mut niin hyvin. Sä voit tehdä mulle ihan mitä tahansa, koska sulla on kaikki mahdollisuudet siihen.

Mä en tiedä kuinka paljon mä susta loppuen lopuksi tiedän tai tunnen. Sun ajatukset on aina ollut mulle hepreaa. Viimeiset kuukaudet olen jopa ajatellut, että onko kaikki ollut vain pelkkää kuvitelmaa ja valheita. Mulla on tunne, että mulle on valehdeltu viimeiset kaksi vuotta ja olet ainoa, joka pystyy poistamaan tän ajatuksen mun päästä.

Jos sä vasta viikonloppuna tajusit, kuinka paljon muhun sattuu - edelleen, tarkoittaako se että mä olen kerrankin onnistunut peittämään sulta todelliset tunteeni? Sä et olekaan tiennyt mun ajatuksista mitään.

Mua on satutettu mun elämän aikana aika helvetin monta kertaa, mutta olen aina noussut jaloilleni. Mä tein niin samantien, kun sä satutit mua. Se miksi se sattuu niin paljon on enemmänkin linkittynyt siihen, kuinka paljon sä oot merkinnyt mulle - ei siitä mitä teit. Sä oot satuttanut mua pahiten kuin kukaan, etkä ole tainnut itse edes tajuta sitä. Kyllä mä edelleen olen rikki sun takia, koska en olisi uskonut että tekisit sen saman mulle kaksi kertaa.

Juuri tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan antamani sulle anteeksi. Mä otin juuri sen vuoksi väliä ja lopetin yhteydenpidon täysin. Mä en olisi kestänyt sitä.

Ehkä meidän tosiaan pitäisi puhua.