Mä en tykkää aamuherätyksistä. Olen aamuihminen, enkä tykkää siitä että mut herätellään keskellä yötä - varsinkaan jos asiaa ei ole. Toisaalta olen oppinut siihen, että melkein kuka tahansa ihmisistäni voi öisin laittaa viestiä, jonka vuoksi olen viime vuosina tottunut nukkumaan puhelin, äänettömällä, vierelläni.

Siinä on kuitenkin tärinä päällä.

Eilen yöllä minua jälleen kaivattiin. Laitettiin viestiä ja kyseltiin, joko olen löytänyt miehen.

Anteeksi?

Jos en ihan väärin muista, olen puhunut tästä aiheesti aikaisemminkin. Eikö nainen voi olla onnellinen ilman miestä? Ilman parisuhdetta? Eikö nuori, vapaa ja onnellinen nainen voi nauttia elämästään täysin ilman käsipuolessa hurjuvaa toisen sukupuolen edustajaa?

Mä olen viimeisten kahdeksantoista vuoden aikana ihastunut tuhansiin erilaisiin miehenretaleisiin. Lukema on suuri luonteeni vuoksi, tykkään siitä tunteesta kun saa kattella jotain toista, joka herättää itsessä kivoja tunteita. En kuitenkaan ole seurustellut koko elämäni aikana kertaakaan, enkä suoraan sanottuna tällä hetkellä tahtoisikaan. Kuitenkin suurimmalla osalla ystävistäni on ihme hinku saada mulle mies. JOTTA MÄ OLISIN ONNELLINEN. Eikö se ole vähän väärä syy hommata ystävälle parisuhde?

Mä olen sitä mieltä, että jos ihminen itse on tyytyväinen elämäänsä, sitä pitäisi kunnioittaa eikä yrittää muuttaa johonkin toiseen suuntaan ja täyttää jollakin, jota ko. ihminen ei itse tunnu tarvitsevan. Mä koen loukkauksena tuollaiset kysymykset, jotka suoraan kysyvät "vieläkö sä elät yksin onnettomana?"

Jos ihminen (nainen!) elää yksin (=ilman miestä!) hänen oletetaan automaattisesti olevan onneton elämäänsä sinkkuna ja hänen oletetaan kaipaavaan suhdetta ja miestä, jotakuta joka lohduttaa ja piristää muuten niin ankeata elämää. Anteeksi nyt vain, mutta mä en ole onneton tai piristyksen tarpeessa. Mä olen onnellinen. Ja kyllä ELÄN ILMAN PARISUHDETTA. Oikeastaan olen tällä hetkellä jopa onnellisempi kuin viimeisten kahden vuoden aikana, jolloin edes harkitsin jos alkaisin elämään toisen ihmisen kanssa.

Mun mielestä on loukkaavaa, että joku edes ajattelee nuoren, juuri kahdeksantoista vuotta täyttäneen, olevan onneton, koska ei seurustele. Itse en todellakaan koe jääneeni mistään paitsi ja uskon rakkauden tulevan eteeni kun sen aika on. Nyt se ei kuitenkaan ole ja olen onnellinen elämääni juuri tälläisenä.

Oikeastaan olin aika julma, kun eilen yöllä vastasin ystäväni lähettämään viestiin; "Itseasiassa joo.. ;)" Viittasin tällä oikeastaan viime perjantaiseen juhlintaan, enkä mielestäni suoranaisesti valehdellut. Kyllä löysin miehen, ei en ole ihastunut, rakastunut tai seurustele.

Onko sitten niin vaikeaa ajatella, etteikö nuori nainen voisi olla onnellinen ilman kaiken energian vievää parisuhdetta? Mitä itse olen seurannut, on sinkkuystäväni ainakin ajoittain paljon onnellisempia kuin parisuhteessa elävät. Heillä on vapaus olla ja mennä, ei huolta tai murhetta, mustasukkaisuudesta puhumattakaan.

Mä olen edelleen nuori ja mulla on koko elämäni edessä päin.