Mä en voi sanoa olevani henkeen ja vereen feministi. Olen kyllä naisten puolella monessa asiassa, mutta kannatan suurimmassa osassa asioita myös tasa-arvoa. Toisaalta esimerkiksi Suomessa ei mielestäni naisten ja miesten välinen epätasa-arvo ole vielä hälyyttävän suuri, vaikkakin parantamisen varaa löytyykin joiltakin osin paljonkin.

Haluan naisia miesvaltaisille aloille, mutta yhtälailla tahdon antaa miehille mahdollisuudet hakeutua kiinnostavan alan perässä - olisi siellä kuinka akkavalta. Kuitenkin on asioita, joista mielipiteeni on selvä. Naisten puolella siis liikutaan.

Olen usein ottanut aiheekseni "nainen ei pärjää ilman miestä" - näkökulman ja tästä vieläpä sen päinvastaisen. Lähiympäristöstäni löytyy niitä miehiä, jotka ajattelevat ettei nainen voi pärjätä ilman miestä elämässään tai esimerkiksi onnistua siinä ilman miesten apua. Tosin tämähän kuitenkin osattiin piilottaa hienosti lauseeseen "et voi olla onnellinen ilman parisuhdetta." Tämä on aiheista melkeinpä ainoita, joista jaksan puhua, jauhaa, huutaa ja kirota, kun tuntuu ettei se mene miesten tajuntaan.

NAINEN VOI PÄRJÄTÄ ILMAN MIESTÄ - TAI PARISUHDETTA.

Ympäristöstäni löytyy siis ihmisiä, jotka tahtovat mulle parisuhteen ja täysin siitä syystä, etten voisi ilman miestä olla onnellinen. Mä en tahdo mennä toisen viitoittamaa tietä, vaan luoda itse omat polkuni, joten en tahdo parisuhdetta vaan siksi, että joku ajattelee minun olevan onneton.

Mä oon sitä mieltä, että ihminen voi olla onnellinen yksin. Olen sitä mieltä, että ihminen voi pärjätä ilman isoa laumaa ihmisiä, joihin luottaa. Mä olen sitä mieltä, ettei kaikkea tarvitse kertoa. Mä olen sitä mieltä, että voin pärjätä vaikkei mulla olekaan omaa lampunvaihtajaa ja kauppakassien kantajaa.

Suurimmam osan naisten ongelmista aiheuttavat miehet. Ja kun ei ole ongelmallisia miehiä, ei ole niin paljoa ongelmia = poistetaan elämästä miehet.

Nainen pärjää paremmin ilman koiranpentua, varsinkin jos suhteessa päätyy itse sen talutushihnan toiseen päähän.