Me tehtiin tänään psykan tunnilla tutkimus. Minä en ole sosiaalinen. Tästä saan aihetta tämän päivän tekstiin, siitä siis tämä avautuminen tutkimuksen tuloksiin.

Ennen koulun alkua valittelin ystävälleni, kuinka minulla ei tänä lukuvuonna ole juurikaan ihmisiä koulussa, sillä suurin osa tutuistani valmistui viime keväänä ja näin ollen jättivät minut yksin. Ystäväni katsahti minuun ja totesi, ettei minulla olisi ongelmaa kun olen niin sosiaalinen ja tunnen koulustamme suurimman osan. Tunnen minä toki, mutta ne ovat vain sellaisia joille hymyillään ja kävellään tyylikkäästi ohitse.

Mutta en minä täysin yksin - haluamattani - joudu olemaan. Onhan mulla se Mies niin ja eräs ystävä, joka valmistumisesta huolimatta raahaa itsensä lukioon saakka. (Vain nähdäkseen minut, tottakai!)

Vietinkin itseasiassa suurimman osan päivästäni tänään näiden kahden ihmisen kanssa ja iski kauhea tyytymättömyys. Ei heihin, vaan itseeni suhteessa heihin. Minulle tuli tunne, että olen täysin pärjäämätön elämässäni. Ei, kyse ei ole itsetunnon puutteesta vaan siitä, että minut tahattomasti sysätään sivuun.

Jollakin on käsitys minusta. Olen kuulemma liian kiltti, viaton, pieni ja lapsellinen. Allekirjoitan. Olen liian kiltti. Esitän viattomampaa kuin olen. Pienikin vain jos tahdon. Lapsellinen? Kyllä suurimassa osassa asioita.

Mutta silti tämä ei tänään mennyt ajatuksenjuoksuuni. Ymmärrän, että minua korjataan aivan nätisti, kiltisti ja aivan tahattomasti, mitään pahaa tarkoittamatta. Mutta silti minua häiritsee ettei mua voi kohdella kuin ketä tahansa muuta. Mielestäni mulla on aivan yhtä fiksut ajatukset (ja kiinnostavat jutut!) kuin jollain toiselle porukastamme. En ymmärrä.

Ymmärrän ja osaan vastaanottaa mielestäni kritiikkiä. Korjatkaa, jos olen väärässä. Mutta en ymmärrä, miksi toinen pitää lannistaa joka toisen sanan kohdalla ja vielä nauraa päälle. Mitä pahaa mä olen tehnyt? Ja kun nätisti kysyn mitä pahaa olen tehnyt, miksei minusta pidetä. Mulle hymyillään, hieman naurahdetaan ja vastataan etten ole tehnyt mitään pahaa ja ettei hän ole koskaan maininnut ettei pitäisi musta. ?!

Mä en ole niin tyhmä kuin ihmiset luulee.