Mä esittelin itseni lauantaina suurimmaksi osaksi käyttäen sanoja "hankala, vaikea, monimutkainen, itsepäinen, itsenäinen.." Antaa musta hyvän kuvan vai mitä?

Tästä tämä mies ei kuitenkaan lannistunut ja tapasin hänet eilen. Puhuin lisää vaikeasta luonteestani, eikä tämä hätkähtänyt. Hän myös myönsi, että vaikutin ensisilmäyksellä tyhmältä. En yllättynyt, sillä monet ovat sanoneet samaa, ennen kuin ovat minuun oikeasti tutustuneet.

Mulla oli mukavaa eilen - ei mahtavaa, mutta ihan kivaa. Tänään olen kuitenkin yllättänyt itseni miettimästä, voiko tästä tulla mitään itseni vuoksi. Jotenkin musta tuntuu, että ahdistan itse itseni nurkkaan joka tilanteessa. Tai sitten se johtuu siitä, että Hän oli mulle liian kiltti ja ahdistuin siitä?

Tiukat aikataulut, stressi lukion suorittamisesta, työpaikan häslinki, oppisopimusneuvottelut, ex-ystävien kanssa setviminen ja hankala luonne ei taida olla kovin hyvä yhdistelmä?