"Pitää alkaa hiljenemään.. Ku sisko meni nukkumaan. Noku se on tossa vieressä.. Kohta 19.."

Pikkuveljeni kävi keskustelun jokin aika sitten kaverinsa kanssa, netin välityksellä tietenkin. Hänen kaverinsa ei minua tunne, eikä hänellä siis ollut näköyhteyttä, joten ihmetteli elämääni varmasti hieman. Niin no onhan se ihme, että nuori työssäkäyvä nainen tahtoo mennä arki-iltana kymmeneltä nukkumaan, sillä joutuu seuraavana aamuna nousemaan kahdeksan pintaan. Kyllä mäkin ihmettelisin mikä naisessa on vikana.

Pari viime viikkoa olen kovasti itsekseni miettinyt, miten ihmeessa veljeni tulee pärjäämään minun lähdettyäni. Rakastan häntä yli kaiken, mutta varsinkin viime aikoina en ole kerennyt olemaan häneen kovinkaan paljoa yhteyksissä ja sekös harmittaa. Kun on tottunut olemaan jonkun ihmisen kanssa tekemisissä kaksneljäseittemän, on outoa kun yhtäkkiä kukaan ei roikukkaan jalassa kiinni. Nautin kyllä itsenäisestä elämästäni, mutta tahdon silti säilyttää läheiset välini veljeeni.

Sen vuoksi järjestän hänelle 18-vuotis syntymäpäivät. Toivon todella, että hän tajuaa kuinka paljon näen hänen vuokseen vaivaa.

Tahdoin vain tämän jakaa kanssanne näin lauantai-illan ratoksi.