Mä olen edelleen viikonlopun jäljiltä kovin ajatuksissani. En pysy paikallani ja olen erittäin malttamaton. Tuntuu, että olen menettänyt viikonlopun aikana kaiken keskittymiskykyni, jonka olen joskus omistanut.

Samalla mulla on kauhean onnellinen olo, tuntuu että palaset alkaa hiljalleen olemaan tosi hyvin paikoillansa, eikä niitä ole syytä lähteä muuttamaan.

Käytän seuraavassa vertauskuvaa, ettette ala ihmettelemään että mitä tuo toinen tuossa oikein höpisee.

Mä aikoina harrastin paljon tanssimista omassa vakkariryhmässäni, olin sitoutunut siihen, enkä kokeillut muuta. Ja sitten tylsistyin ja lopetin. Tämän viikonlopun jälkeen tajusin viimein, etten todellakaan tahdo sitä yhtä tiettyä tuntia* viikossa, vaan kaipaan vaihtelua. Tahdon harrastaa silloin kuin minulla itselleni käy ja sopii parhaiten sekä sellaista mistä satun juuri silloin innostumaan. Ja viikonloppu todisti sen, että se kannattaa. Oli ihana huomata, että nykyisessäkin elämäntavassani on ne hyvät puolensa - ne täytyy vain osata löytää.

*= miestä

Mä yllätyin lauantaiyönä siitä millainen on itsevarma mies. Yllätyin siis hyvällä tavalla. Itsevarma mies, joka tietää mitä tekee on seksikäs. Tapasin miehen, joka puhui ja pussasi. Hän antoi mulle neuvoja mun tulevaisuutta varten ja vaati, että pidän pääni siinä että saan mitä haluan.

Mä rohkaistuin.