Eräs uusi tuttavuuteni sai eräänä iltana viime viikolla tehtäväkseen kertoa kustakin mukana olijasta jonkin hyvän puolen. Minua hän katsoi hetken aikaan, jonka jälkeen totesi "sä oot sellanen hälläväliä-tyyppi."

Mun motoksi viime viikolla jämähtikin "ei sillä oo niin väliä." Mun mielestä me ollaan täällä vain kerran ja siitä kerrasta täytyy kaikki ottaa irti. Kaikkea saa kokeilla ja yrittää - kunhan myös ottaa vastuun tekemisistään.

Tällä hetkellä mulla on uunissa makarooni-tonnikala-purjo-juusto-laatikko - tai jotain siltä väliltä. Niin kuin muussakin myös ruuanlaitossa mä menen vähän enemmän oman pään mukaan, fiiliksellä ja sillä tunteella mikä juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Mä tykkään kokeilla kaikkea  ja oppia tekemään uusia asioita. Uskon, että kaikkea voi oppia jos oikeasti haluaa.

Puolen vuoden aikana mulla ei ole mikään ruoka epäonnistunut. Kaikki on tullut syötyä. Laitan ruokani sekaan aina kaiken maustehyllystäni, mutta silti tuntuu että ruokani ovat tähän asti olleet kovin mauttomia. Se on vielä mun oppimiskohtana.

Ainoa mistä olen tarkkana on tämä mun oma elämä ja se mitä siitä kerron. Viime viikolla tapasin kaksikymmentäyksi aivan ihanaa, mutta entuudestaan mulle täysin vieraita ihmisiä. Tutustuimme neljän päivänä aikana niin, että jokainen tammikuussa muistaa jokaisen etunimen. Tutustuminen tulee siis jatkumaan vielä seuraavat kahdeksantoista viikkoa. Mutta me siis päätimme pienellä porukalla tutustua hieman lähemmin toisiimme ja voitte kuvitella kuinka lukkoon menin kun kahden päivän tutustumisen jälkeen piti kertoa kaikkein henkilökohtaisimmat asiat itsestään - edelleen täysin tuntemattomille ihmisille.

Heille en myöntänyt, mutta tänne voin myöntää etten ollut heille kovinkaan rehellinen - mistään. Minut tuntevat tietävät, etten kauheasti tykkää kertoa asioistani. Jouduin siis aika paljon värittämään elämääni, sillä en tahtonut paljastaa kaikkea itsestäni. Onnekseni voin todeta, että paikalla oli vain kuusi 21:sta, joten en kaikille valehdellut. Totuus kaikesta tulee varmasti jossakin vaiheessa selviämään, mutta se on sitten sen päivän ongelma.

Nyt vain keskityn pysymään kasassa. Tässä kohtaa vuotta olen aina henkisesti aivan kuollut, joten ulkoisen imagon ylläpitäminen on hieman raskasta ja haastellista. Tahtoisin vain maata sängyssä ja syödä suklaata. Mutta nyt teen ruuan loppuun, siivoan ja teen töitä. Ja sitten nukkumaan.