On taas se aika perjantai-illasta, kun pitää puhua hieman miehistä.

Mä tapasin viikon aikana miehiä ääripäistä toiseen - niin hyvässä kuin hieman pahassakin.

Musta tuntuu, että olen aina aikaisemmin törmännyt niihin huonoihin versioihin ko. lajista. Aloitetaan esimerkiksi siitä, kun joutuu pääsee pelaamaan sekajoukkueissa mm.pallopelejä. En ole koskaan pitänyt pelaamisesta, en varsinkaan poikien kanssa. Meihin hentoihin tyttöihin verrattuna pojat pelaavat aina erittäin kovaa, täysiä, voitto mielessä ja aggresiivisesti. Poikien kanssa joutuu yleensä itse aina pysyttelemään taka-alalle ja pallon saaminen pojilta on aivan mahdoton jo ajatuksena, puhumattakaan siitä että he syöttäisivät meille.

Pelasin kuitenkin viikonloppuna, aluksi vastoin tahtoani, poikien kanssa mm. sählyä ja fudista ja voin kertoa, että nautin joka hetkestä. En ole koskaan innostunut joukkuelajeista, mutta tällä kertaa tykkäsin enemmän kuin koskaan siitä hetkestä, kun piti juosta sen pallon perässä. Ja tästä suurin kiitos menee meijän ryhmän pojille, jotka ovat mun elämän aikana olleet ainoat, jotka ovat koskaan ottaneet oikeasti tyttöjä peleihinsä mukaan.

Meille syöteltiin koko ajan, saatiin yrittää vaikka useimmiten epäonnistuttiinkin, meitä tsempattiin ja saatiin olla täysillä mukana. Oli ihana huomata, että oikeasti oli osa joukkuetta. Me puolestamme yritimme ja annoimme kaikkemme. Pelit eivät siis olleet lainkaan poikien peliä, vaan pelasimme kaikki hyvällä yhteishengellä ja yhteistyöllä. Aluksi kerroin olevani erittäin surkea pelaaja, mutta tehtyäni kolme perättäistä maalia, mun arvostus nousi suunnattomasti poikien silmissä ja lopulta taisin olla halutuin pelaaja joukkueeseen. Olimme kuitenkin niin tasa-arvoisia, että joukkueita vaihdettiin aina kolmen maalin jälkeen. Tosin pojat ovat aina poikia, eivätkä aivan ymmärtäneet meidän tyttöjen ideaa siitä miksi on hyvä lopettaa peli, kun ollaan tasoissa. Tytöt kun aina pyrkivät tasa-arvoisuuteen, ettei kummankaan joukkueen tarvitse hävitä. No pojat pelaavat voitosta ja tälläkin kertaa pelattiin vielä yksi erä - niin ja meidän joukkue voitti!

En ole myöskään aiemmin kovinkaan usein törmännyt niin mukaviin ja ystävällisiin mieheen kuin tällä viikolla. Tytöt huomioitiin joka paikassa; meille avattiin ovia, saatiin armahduksia ja vapauksia meijän peleissä ja meistä pidettiin huolta. Tanssiessamme keskiviikkona yönä baarin tanssilattialla omalla porukalla pojat tsekkailivat koko ajan, kuka meitä tyttöjä yrittää iskeä. Jos jonkun taakse ilmestyi poika tanssimaan, pojat nappasit meistä tytöistä kiinni ja siirsivät toiselle puolelle meijän porukkaa. Tässä kävi selvästi ilmi kenen tyttöjä me oltiin.

Kotiin päin tultaessa juttelin koko kaksi tuntia erään ryhmämme pojan kanssa ummet ja lammet kaikesta. Oli ihana kuulla kuinka hyvän vaikutuksen olin antanut itsestäni ja hän kehui mua kauniisti. Kauniimmin kuin kukaan pitkään aikaan. Sai kyllä tulla hymy naamalla.

Ja vastatessani työkaverin uteluihin, kyllä onhan ihan kiva.