Noin kuukausi sitten meille opetettiin, että tunti on ollut hyvä, jos pukuhuoneessa tunnin jälkeen selitetään ja keskustellaan äsken koetusta asiasta. Mulla kävi tänään näin.

Seuraavanlaisen keskustelu käytiin pukuhuoneessa noin kolmevuotiaan pojan ja hänen mumminsa välillä merirosvo-aiheisen jumppatunnin jälkeen:

Poika: Mä en tahdo mennä päiväkotiin.
Mummi: Mutta päiväkotipäivä on vasta huomenna.
Poika: Mä en tahdo mennä päiväkotiin.
Mummi: No mikset?
Poika: Koska merirosvot ei käy päiväkodissa.
Mummi: Mutta kyllä ne on pienempänä olleet päiväkodissa.
Poika: Mutta mä olenkin jo iso merirosvo!
Mummi: Et sä nyt vielä ihan niin iso ole..

Koen, että olen onnistunut työssäni jos lapsilla on punaiset posket, he vastaavat innokkaina esittämiini kysymyksiini ja suunnittelemani ideat ja leikit toimivat ryhmällä. Olen onnistunut, kun saan vanhemmat hymyilemään ja innostumaan tehtävistä - joskus jopa enemmänkin kuin lapset. Olen onnistunut, kun vanhemmat kyselevät jälkeenpäin milloin mun toinen tuntini pidetään. Olen onnistunut, kun viimeiseen kysymykseen vastataan "oli tosi hauskaa olla merirosvo".

Painotan omilla tunneillani vuorovaikutusta. Mun mielestä se on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, jota jumppaamalla voi oppia. Itelleni on todella tärkeää, että tiedän keitä jumpassani käy, mitä heille kuuluu ja mistä he tykkäävät. Juttelen jokaisella tunnilla mahdollisimman monen kanssa, koska haluan tietää mitä lapsille oikeasti kuuluu.

Tavoitteenani on vaihtaa jokaisen perheen kanssa jokin lause tunnin aikana ja kuunnella juuri sillä hetkellä vain heitä. Näin toivon parantavani ison ryhmäkoon vuoksi hävinnyttä yksilöllisistä ohjausta. Toinen tavoitteeni tunnin aikana on kuunnella jokaista lasta ja kehua edes kerran jokaista heistä. Ymmärrätte kuitenkin varmasti, että jumppatunnillani on 25 lasta vanhempineen ja aikaa vain 45 minuuttia, mutta pyrin saavuttamaan tavoitteeni jokaisella tunnillani, sillä se on mulle todella tärkeää.

On tärkeää, että lapsia kuunnellaan - se tekee heidät tärkeiksi. Eräs kollega kysyi minulta muutama viikko sitten, miten mulla on aikaa kuunnella lapsia. Miksei olisi? Vaikka tunti kestäisi vain puoli tuntia, on mun mielestä ainakin kohtuullista kysyä yleinen "mitä kuuluu?" kuin jättää se kokonaan kysymättä. Jos ei ole aikaa, sitä järjestetään. Lapsilla on aina paljon asiaa, mutta jos jumppa on heidän viikon kohokohta, on väärin että se menee pieleen sen vuoksi, että ohjaajalla oli liian kiire opettamaan. Hei kyllä ne kuperkeikatkin kerätään vielä oppimaan!

Painotan varsinkin perheliikunnan tunnellani aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Lapselta saa ja pitää kysyä mielipiteitä ja ideoita esimerkiksi siihen, mitä pallolla voisi tehdä. Hulluimmat ja parhaimmat ideat on aina saaneet alkunsa lapsista!

Vuorovaikutuksen korostaminen omilla tunneillani näkyy mm. siinä, että kaikki mitä teemme, teemme aina molemmin päin. Jos aikuinen tekee lapsesta lumiukkoa, teemme saman leikin pian niin että lapsi tekee aikuisesta lumiukon. Vuorovaikutuksen tärkeä rooli näkyy myös siinä miten itse suhtaudun ryhmääni. Olen iloinen, hymyileväinen, sosiaalinen ja mukana kaikessa mitä teemme - sen sijaan että seisoisin mankan vieressä sormi "stop" nappulalla. Eläydyn ja heittäydyn aiheen vaatimalla tavalla ja annan aina jokaiseen tuntiini täyden panostuksen. Ohjaajana mut tunnetaankin sellaisena, jolta ei hiljaisia hetkiä synny ja kommetteja, uusia ideoita ja ohjeita tulee koko ajan.

Haluan olla lapsille esimerkki, roolimalli, mutta samalla myös antaa aikuisen mallin unohtamatta loistavaa auktoriteettiäni. Haluan näyttää lapsille, että liikkuminen saa olla hauskaa ja osaa ne aikuisetkin hassutella. Haluan, että lapset muistavat vielä kymmenenkin vuoden päästä miten he leikkivät merirosvoja ja voittivat äitin sormimiekkailussa. Mä haluan, että lapset saa olla lapsia!

Halusin tällä tekstillä lähinnä yrittää kertoa sen, että tuntini sujui tänään erittäin hyvin ja olen onnellinen, kun saan tehdä juuri sitä työtä mitä oikeasti rakastan. En voisi kuvitella itseäni enää missään 8-16 työssä, jossa paskaakaan ei välitetä siitä mitä tekee tai ketä tapaa.

Mä olen syntynyt merirosvoksi! Tai kuten tänään tunnilla kerroin, musta ei ehkä tule seuraavaa krokotiiliä, mutta onhan se liikuntaneuvojakin ihan hyvä ammatti!