Pakollista liikuntakieltoa on eletty jo reilusti viikon verran, mutta vielä olisi se toinen viikko jäljellä. Parantumisesta en osaa sanoa, sillä jalkaa särkee edelleen päivittäin. Eilen oli suht hyvä päivä, tänäänkin siihen asti kun innostuin suunnittelemaan - ja kokeilemaan - mun ensi viikon tunteja. Pitäisi malttaa, tiedän, mutta tälläiselle luonteelle tehtävä on täysin mahdoton!

Tää viikko on muutenkin ollut aivan tuskainen, ei ookaan taas vähään aikaan ahdistanut näin paljon. Mutta kyllä täältä vielä noustaan!

Ja elämähän alkaa kuitenkin jo pääsiäisen jälkeen, joten tätä tappotuskaistaoloa jäljellä enää viikko!