Mä tykkään tarinoista ja etenkin onnellisista lopuista. Mä luen niistä ja haaveilen sellaisesta. Mutta tämä tarina ei kerro siitä.

Kello 15.30 perjantai-iltapäiväruuhka ja me sen mukana. Helsingistä matka kohti Kotkaa alkamassa seuranani läheiseksi tullut ystävä sekä veli.

Sunnuntaina kello 7.00 suukko poskelle ja ovi sulkeutuu. Kello 13.00 kaatosade, vakavat ilmeet ja silmistä paistaa väsymys. Paluumatka kohti kotia johti hamppareiden kautta.

Myönnän, että mulla oli hauskaa. Harvinaisen mukava viikonloppu. Perjantaina juhlimme pilkkuun asti ja palasimme ruokapaikan kautta "ne perinteiset" mukanamme nukkumaan. Lauantaina kiersimme kaloja katsomassa ja illalla saunoimme hotellihuoneessamme. Ja sitten lähdettiin uuteen nousuun - kuten on tapana tälläisessä kohtaa sanoa.

Ja nyt istun töissä. Tekemättä töitä.