Makasimme tyttöjen kesken huoneessani viikko taaksepäin ja pyrimme yhteistyössä etenemään saamamme koulutehtävän kanssa. Ei kuitenkaan varmaan ketään yllätä, että keskustelumme kävi aina silloin tällöin muuallakin.

Muun muassa blogin kirjoittamisessa. Kaverimme aloitti keskustelun kysymällä meiltä muilta, kirjoittaako kukaan meistä blogia. Ja kaikki pudistelivat päätään.

Mä en halua kertoa tästä harrastuksesta yleisesti. Mä haluan, että tämä on ja pysyy mun omana juttuna - ilman että joutuisin kirjoittaessani miettimään kenelle kirjoitan, se ei saa vaikuttaa kirjoittamiseeni.

Olen aikaisemminkin puhunut täällä, että olen muutamille tärkeimmille ihmisille kertonut kirjoittavani, mutta heidätkin pystyn laskemaan yhdellä kädellä. Ja se on todellakin parempi niin.

Mä oon aikaisemmin pitänyt tätä paikkana, johon oon pystynyt rehellisesti tulemaan kertomaan mieltäni askarruttavia ajatuksia ja kysymyksiä, jakamaan tuntojana ja erityisesti kertomaan kaikesta täysin rehellisesti.

Yllätyin kuitenkin viikonlopppuna, kun multa kysyttiin olenko ollut rehellinen - mä vastasin että olen.

Ensimmäistä kertaa mulla on sellainen tunne, että mä voin olla täysin oma itseni ja rehellisesti kertoa ja puhua aivan kaikesta. Ehkä elämässä vihdoin kääntyisi uusi sivu ja luku?