Vuosi sitten kirjoitin ja kerroin syksyn tavoitteeksi kuuluvan itsestäni huolehtiminen ja oman hyvinvoinnin lisääminen, mm. veden juomisen lisäämisellä. Viime syksynä tavoittelin oman kuntoni parantamista ja voinkin ylpeänä kertoa, että viime syksynä aloittamani juoksuharrastus on edelleen voimissaan. Mielestäni onnistuin siis tavoitteissani hyvin. Mikäli nämä tavoitteet ovat jollain hävyksissä, voi niistä käydä lukemassa lisää täältä.

Jos viime vuoden tavoitteena oli ennen kaikkea itsestä huolehtiminen, voisi tämän syksyn pyhittää muille ihmisille. Tietenkään itseä ei saa unohtaa, mutta ennen kaikkea olisi tärkeää tuoda iloa ja onnellisuutta itsensä kautta itselle tärkeille ihmisille. Onnellisuuden levittäminen lähtee siitä, että on ensin itse tyytyväinen itseensä ja onnellinen elämäänsä. Ja sitten vasta voi olla onnellinen muiden kanssa.

Ja jos se nyt sitten tarkoittaa vierailua armeijan harmaiden aitojen sisäpuolella, on kai vaan otettava bussin etsiminen ensimmäiseksi askeleeksi ja opeteltava elämään oman mukavuusalueensa ulkopuolella.

Oman mukavuusalueensa ulkopuolelle lähden muillakin osa-alueilla. Lähden nimittäin opettamaan ensi viikosta alkaen 10-vuotiaita sählynpelaajapoikia - telinevoimistelussa! Minä, jolla kouluikäisten poikien kanssa ei viime vuosina ole ollut mitään yhteistä. Elämässä ei kuitenkaan pärjää, jos ei yritä.

Tällä hetkellä tunteeni tulevaa syksyä kohden ovat erittäin odottavaiset. Lisäksi tänään myöskin selviää luultavimmin tämän syksyn odotetuin asia. Mutta nyt tämä neiti kääriytyy villapeittoihin ja muuhun pehmeään, ja lähtee parantelemaan nousevaa kuumeilua pois.