Kauden alku on aina jännittävää aikaa.

Tykkääköhän ne musta? Viihtyykö ne? Entä jos en muistakaan kaikkien nimiä? Miten mä nyt taas esittelen itteni?

Mä olen tämän viikon aikana ohjannut omista vakkaritunneistani jo 7/8 ja huomenna sitten vielä viikon viimeinen tunti. Kausi on alkanut ensimmäistä kertaa kaikilla tunneilla hyvin. Alkuun oli hieman hapuilua, että miten lujalla sitä mankkaa kannattikaan taas huudattaa ja miten lujalla omaa ääntä käyttää, mutta kaikki lähti kuitenkin sujumaan vanhasta muistista yllättävän nopeasti.

En kuitenkaan ollut itse varautunut kovinkaan hyvin tähän kauteen. Tarkoitan lähinnä omaa henkistä ja fyysistä kuntoa. Juuri ennen tuntia alkua sattui ja tapahtui, ja olen tämän viikon osalta jo aika kaikkeni antanut. Univelkaa kertynyt monestakin syystä ja tuntuu, että energiaa ei työpäivän jälkeen löydy enää mistään.

Myöskin myönnän, että ikävä tuota toista ihmistä kohtaan vie kyllä energiaa aika paljon - niin ja tosiaan niitä yöunia.

Halusin vain tulla kertomaan, että hengissä ollaan vielä toistaiseksi, vaikka välillä on meinannut usko - ja oma kunto, loppua tämän aloitusviikon aikana.

Mutta hei tätähän mä teen työkseni! Tervetuloa arki!