Kello kahdeksan keskiviikkoaamuna ja Pasila herää jälleen uuteen aamuun. Normaalit ihmiset suuntaavat hitaasti työpaikkojaan kohti ja minä laitan lenkkivaatteet päälle ja suuntaan raikkaaseen aamuun matalasykelenkille.

Mutta mikä saa ihmisen nousemaan vain lenkkeilyn vuoksi klo 8.00?

Mä en olisi vielä kaksi vuotta sitten uskonut, että mun koulu ja koulutus tulee muuttamaan näin paljoa mun omaa ajatusmaailmaani - se on yllättänyt mut itsenikin aivan täysin. Opiskeluideni johdosta olen joutunut laittamaan oman arvomaailmani aivan uuteen järjestykseen ja se on todellakin muuttunut.

Olen aina ollut liikkuvainen ja nauttinut liikunnan tuomasta fiiliksestä. Mutta nykyään liikunta ja terveelliset elämäntavat näkyvät mun jokapäiväisessä arjessa. Siitä on tullut mulle elämäntapa.

En voi enää väittää, että en tykkäisi hedelmistä tai etten söisi kasviksia. En voi väittää, etteikö mulla olisi aikaa liikkua. En voi väittää, ettenkö tietäisi miten saan itseni kuntoon.

Enää ei ole tekosyitä.

Sitä fiilistä, minkä aamutreeni tuo tullessaan, ei voi selittää sanoin sellaisella, joka ei ole sitä koskaan kokenut. Olen aamuvirkku - toki se helpottaa, mutta myönnän, että tänäänkin pohdin, että minkä vuoksi mä olen oikein ryhtynyt tähän. Mutta kun mä lähdin liikkeelle ja lenkin jälkeen pääsin kuumaan kylpyyn - kyllä se palkitsee.

Toki joudun jo oman ammattinikin puolesta olemaan hereillä ja kokeilemaan uusia lajeja sekä pitämään itsestäni huolta, mutta kyllä mä sitä myös haluan. Ja sen olen todella tajunnut vasta koulutukseni ansiosta. Mä haluan tätä. Mä haluan tehdä tätä myös työkseni.

Ja kyllä se palkitsee, kun katsoo itseään peilistä. Olen tyytyväinen.