Mä vihaan ylikaiken sitä tunnetta.
Se on se tunne, kun joutuu heräämään ikävään. Maanantaiaamuna.
Se iskee nykyään harvemmin ja harvemmin. Viime aikoina on mennyt yllättävän hyvin.
Mutta tänään.
Ikävästä huolimatta, töihin on lähdettävä.
maanantai, 29. huhtikuu 2013
Mä vihaan ylikaiken sitä tunnetta.
Se on se tunne, kun joutuu heräämään ikävään. Maanantaiaamuna.
Se iskee nykyään harvemmin ja harvemmin. Viime aikoina on mennyt yllättävän hyvin.
Mutta tänään.
Ikävästä huolimatta, töihin on lähdettävä.
Kirjoittaja uskoo stadilaisuuteen ja vannoo kuuluvansa keskelle tätä betoniviidakkoa. Tekstit syntyvät spontaanisesti kaiken työmäärän takaa ja huokuvat parikymppisen liikuntaneuvojaopiskelijan tavallista arkea kaikkine iloineen ja suruineen.
Kommentit