Ostin eilen elämäni ensimmäistä kertaa avokadon. Ja söin sen tänään. Ja tykkäsin.

Viimeisimmät kaksi vuotta mun elämästäni on kulunut siihen, että mä olen opetellut liikkumaan ja syömään oikein. Huvittavaa sinällänsä, koska sitähän mä olen tehnyt pian kaksikymmentäyksi vuotta - ja mielestäni pärjännyt ihan hyvin?

Lähtökohtani olivat kuitenkin huonot ja peräisin valitettavasti perheeni tavoista. Lähdin siis taistoon.

Asetin itselleni haasteen tai tavoitteen, miten sitä kukin haluaa nimittää. Noin viisi kuukautta aikaa ja elämä pitäisi saada mallilleen.

Kesäkuun 6. päivä on deadline.

Projekti lähti oikeastaan liikkeelle jo viime syksynä, kaikessa hiljaisuudessaan. Tammikuussa tein virallisen päätöksen muutoksesta ja tähän asti on tultu suhteellisen kevyin askelin.

Alamäkiäkin on mahtunut mukaan. Välillä on syöty ahdingossa pitsaa ja herkkuja vain ohimeneviin, ja tiedostettuihin, mielitekoihin. Välillä on ollut aamuja, kun ei vain yksinkertaisesti ole noussut sängystä ja päivän treeni on näin kuollut ennen kuin kerkesi päivä kunnolla alkamaankaan.

Olen kuitenkin saanut myös muutosta aikaan. Joku kehuu kaventunutta vyötäröäni, minä ihmettelen, kun vaatteet ovat liian isoja. Ja vatsalihakset taitavat olla löytyneet.

Syön nykyään hedelmiä. Marjatkin löytävät tiensä maustamattoman jugurtin sekaan. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä on nykyisin aivan ehdoton. Ruuat noin kolmen tunnin välein on minulle sopiva aikaväli.

Liikun pääasiassa matalilla sykkeillä lenkkeillen noin kaksi kertaa viikossa, lisäksi jumppaan ja vesijuoksen. Olen suunnitellut pyörän ostoa ja kuntosalikortin hankkimista.

Milloin terveydestä tuli mulle elämäntapa?

Se kulkee nykyään luonnollisesti normaalissa arjessani. Kauppareissu kulkee pidemmän kaavan kautta vihannesosaston tarkasti kiertäen ja lenkille lähtö tapahtuu sen kummempia ajattelematta. Puhun liikkumisesta ja terveyttä edistävästä ruokavaliossa normaalissa arjessani - jatkuvasti ehkä jo muita ärsyttäen.

Ajoittain kärsin edelleen liian alhaisesta energiansaannista tai tasapuolisuuden nimessä syön itseni liian täyteen. Harjoittelu siis jatkuu.

En halua luokitella itseäni  "himoliikkujaksi", "body fitness-treenaajaksi", "herkkujen välttäjäksi ja kaikesta kieltäytyjäksi".

Olen edelleen mikä olen. Elämäni sisältö on vain vaihtunut pähkinöihin ja pitkiin rantakävelyihin. Mutta sisua ja temperamenttiä täältä löytyy edelleen tuttuun tapaan.