Vietin viime viikonlopun ystäväni luona Jyväskylässä, enkä voi olla matkaa liikaa hehkuttamatta.

Huomasin sen kuitenkin jo torstai-iltana kävellessäni ystäväni vierellä kohti ruokapaikkaa. Sen, mikä huokui ystävästäni, vaikkei hän sanonut sanaakaan.

Se oli kotipaikkarakkautta.

Ystäväni puhui niin lämpimään sävyyn paikkakunnastaan, sen ihmisistä sekä paikoista. Vaikka tiedän hänen sydämensä olevan lähempänä Tamperetta - tällä hetkellä ihan kirjaimellisestikin - hän puhui ja kertoi asioistaan hänen maaperällään kaikella arvostuksella.

Saman, minkä itse teen helsinkiläisille Kannelmäen ja ulkopaikkakuntalaisille Helsingin kohdalla.

Toissa viikonloppuna vieraillessani Lahdessa uudet tuttavukseni olivat hyvin kiinnostuneita ajatuksistani "Stadia ja stadilaisuutta" kohtaan. He vitsailivat kustannuksellani ainoastaan siitä syystä, että satun asumaan Helsingissä. Ja minä nautin tilanteesta. Sitä en tietenkään heille myöntänyt, vaan käytin hyödykseni kaiken tieto-taitoni olla koppava stadilainen, joka ei ymmärrä kehä kolmosen ulkopuolella asuvia ja katselee muita ala-arvoisesti.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, jonka jälkeen olen harkinnut, missä vaiheessa helsinkiläisyyteni oikeasti kannattaisi uudelle tuttavalle paljastaa. Toki, ulkopaikkakuntalaisten kanssa se on erittäin hyvä keskustelun aloitus, mutta viimeisen vuoden aikana, olen siitä myös saanut kuulla liian monta "erittäin hyvää" vitsiä. Onneksi osaan ottaa itseni huumorilla.

Toisaalta ymmärrän kyllä, miksi meistä puhutaan niin kuin puhutaan. Allekirjoitan melkein kaiken helsinkiläisistä kertovan. Sellaisiahan me ollaan. Mutta tuleppa itse asumaan tänne Helsingin sykkeeseen ja katsotaan sitten, miksi sinä muutut!

Mutta vitsit vitsinä, ihmiset ovat erilaisia paikkakunnasta riippumatta. Se, että asun pääkaupunkiseudulla ei automaattisesti tarkoita sitä, että olen koppava ja kykenemätön ystävällisyyteen ja aitoon rehellisyyteen.

Helsinkiläisyys kyllä määrittää mua jossakin määrin ja se tulee aina vaikuttamaan muhun, mutta se ei kuitenkaan loppujen lopuksi tee musta sitä ihmistä, joka mä olen - ei edes luo pohjaa sille. Olen ylpeä stadilainen ja kantsustakin pyrin puhumaan useimmiten ystävälliseen sävyyn.

Mutta pliis, tutustukaa ensin siihen ihmiseen ja kysykää vasta sen jälkeen, että missä tämä asuu. Kokeilkaa edes.