tiistai, 4. maaliskuu 2014

Me

Puolessa vuodessa on tapahtunut paljon.

Viime syksynä aloin seurustelemaan kahden vuoden tuntemisen jälkeen rakkaan ihmisen kanssa. Kolme kuukautta myöhemmin löysimme yhteisen asunnon ja nykyisin vietän onnellista avovaimon aikaa. Lisäksi valmistuin liikuntaneuvojaksi reilu kuukausi sitten ja olen nyt päivätöissä liikunnanohjaajan töissä - ja vietän runsaasti aikaa kotona.

Viime syksyyn verrattuna elämäni on tällä hetkellä suunnattomasti rauhallisempaa ja seesteisempää. Nautin, elän ja unelmoin - kaikessa rauhassa ja oman fiiliksen mukaan.

Vaikka alkuun pyörittelin päätäni useaan otteeseen ja pohdin tyttöystävän roolia, olen nykyisin täysin sinut asian kanssa. Nautin olla tyttöystävänä.

Ja se on myös nyt tässä. Luotan ja uskon meihin täysin.

torstai, 7. marraskuu 2013

Usko itse

Joku on joskus väittänyt, että suurten romanttisten eleiden lisäksi parisuhde tarvitsee arkisia asioita, toisen ilahduttamista päivittäin. Se tekee kuulemma onnelliseksi.

Sen uskoo vasta sitten, kun se osuu kohdalle.

Tällä hetkellä arkinen välittäminen näkyy tekstareissa, joissa sydänten kera toivotetaan hyvää yötä, kaupassa käynnissä ja ruuan laittamisessa toiselle. Se näkyy toisen kannustamisessa, yhteisissä keskusteluissa ja hellissä pusuissa.

Elämme tällä hetkellä vahvasti suhteemme alkuhuumaa, eikä tällä hetkellä kukaan usko meitä vahvimmin siihen, että tulemme pysymään yhdessä tulevaisuudessakin.

Toinen avasi juuri asuntosäästötilin ja toinen etsii isompaa asuntoa.

Se riittää, että itse uskoo.

tiistai, 22. lokakuu 2013

Silloin vapaus on ainoo mitä jäljelle jää

Miltä tuntuu, kun perhe hajoaa?

Voin kertoa teille siitä tarinan.

Oli kaunis maanantaiaamu. Kului päivä, tuli ilta, kunnes ilmoitettiin jo vuosia pelätty ja toisaalta odotettu uutinen: avioero.

Ajattelin, että vihdoin. Luojan kiitos.

Kaksi viikkoa on mennyt ja ajattelen, että tämän olisi voinut hoitaa paljon nätimminkin.

Yksi terrorisoi muita, yksi itkee, yksi ei puhu lainkaan - ja minä? Minä yritän samanaikaisesti olla mahdollisimman kaukana ja mahdollisimman lähellä, kaikkia.

Samanaikaisesti, kun muu perheeni purkaa, pakkaa ja jakaa tavaroitaan, minä tulen kotiini ja totean, etten ole koskaan ollut näin onnellinen. Tulin kotiin, jossa sänky oli pedattu, tiskat tiskattu ja ruoka odotti jääkaapissa sydänten kera.

En olisi koskaan selvinnyt näistä kuluneista viikoista ilman rakasta miestäni.

Mutta haluan aina uskoa parempaan huomiseen.

tiistai, 15. lokakuu 2013

Perjantai-illallinen

Päädyttyämme yhteiseen ratkaisuun kesti kuukausi ennen kuin tein asian eteen jotakin. Toisaalta halusin ehkä varmistaa, että olemme nyt oikeasti tässä, eikä kumpikaan halua karata.

Kuukauden jälkeen tuli siis "parisuhteessa"-päivitys molempien facebookiin. Sitten siitä tiesivätkin jo lähipiiri sekä sukulaiset. Ja kyselyitä alkoi tulemaan: "Niin millon se tulisi meille syömään?"

Ja nyt olisi sitten edessä toisen vanhempien tapaaminen.

Valitettavasti olen itse hieman vaikeammassa tilanteessa, sillä viimeisten kahden vuoden aikana allekirjoittaneen vanhemmat ovat tavanneet miestä jo useasti. Minä en kuitenkaan ole koskaan aiemmin kuullut tai nähnyt mieheni vanhempia. Otin itse asian puheeksi parisen viikkoa sitten, kun pohdin etten ole tavannut ketään hänen lähipiiristään.

Hän otti puheeni erittäin vakavissaan ja nyt kaksi viikkoa myöhemmin, mut on jo esitelty siskolle ja parhaalle kaverille. Ja viikonloppuna vanhemmille.

Jännittämisestä huolimatta, mä en valita. Ja sitä paitsi, mä esittelen itseni joka syksy ja kevät sadoille uusille jumppareille, joten enköhän mä tästäkin selviä ihan hyvin. Pitäkää silti peukut pystyssä.

sunnuntai, 6. lokakuu 2013

Se oot sä

Ensimmäisen kuukauden täytyttyä, päätin tehdä parisuhteestani virallista - päivitin siis facebook tietojani.

Olen siis ollut jo kuukauden parisuhteessa. Ja en voisi olla onnellisempi.

Viimeisen kuukauden aikana olen kokenut eniten haasteita siinä, millaista on olla jonkun tyttöystävä. Unohdan melkein päivittäin sen, että mua kuunnellaan, kunhan vain avaan suuni ja kerron mitä mielessäni pyörii. Olen kuitenkin jopa muistanut kysyä toisen mielipidettä meitä koskevissa asioissa - enkä ole aina päättänyt asioista vain itse.

Virallista tästä on tullut monella tapaa. Ja olemme ottaneet selkästi sen linjan, että sen tietävät kaikki muutkin. Tämä ei olekaan vaan mikään yhden viikonlopun juttu, vaan tavoitteena on jotakin pysyvämpää.

Pääsin eilen esittäytymään ensimmäisen kerran Miehen tyttöystävä. Ja voitte vaan kuvitella, kuinka mun sydän hakkasi.

Eniten ajatuksia kuluneen kuukauden aikana on kuitenkin herättänyt se, että miksi emme kokeilleet tätä jo aikaisemmin? Olen kiitollinen, että olemme saaneet tutustua ystävinä kaikessa rauhassa ja nyt suhteellamme on varma ja hyvä pohja. Mutta nyt otamme kiinni kahden vuoden aikana menetetyn ajan.

Mikään ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä.