Mikä siinä on, että aina kun on hieman maistissa tulee automaattinen tarve puhua miehistä? Ja omalla kohdallani varsinkin Miehestä.

Nimittäin mä olen eilen (jos tarkkoja ollaan niin tänään aamuyöllä) toistellut uudelle poikapuoliselle kaverilleni aika monta kertaa "mä en ymmärrä, miehet  on ihan perseestä, mutta mä tykkään kumminkin."

-Niin no sitten sille ei vaan voi mitään, että tykkäät.

Ja loppuen lopuksi me päädyttiin istumaan hänen kotinsa eteisen lattialle 55 minuutiksi, jotta mulle saataisiin ulkovaatteet päälle, koska päätin itsekseni, etten minä ulos lähde.

"Nyt nouse ylös." *poika nosta mut varmaan sadannen kerran* "Nonni nyt käsi tuolta." - EI, kun mä menen nyt vessaan! "Nonni laita nyt käsi tuolta" -Odota hetki. *istuudun alas kymmeneksi minuutiksi ja sama toistuu muutamaankiin otteeseen*

Ja koska poika ei kauhean hyvin taitanut mun pukemista (voi johtua kyllä mun ääripäättäväisyydestäni MINÄ EN TARVITSE MIEHIÄ), me saavuttiin mun ystävän kodille vasta seitsemältä aamulla. Mutta kaikki vaiva oli täysin sen arvoista.

Jos Mies tietäisi missä mä olen viime yöni viettänyt se olisi aika varmasti hieman sanaton hetken aikaa. Mä nimittäin yllätyin itsekin siitä, mihin loppuen lopuksi kahdelta yöltä päädyin, yksin neljän jätkän kanssa yhden kotiin juomaan sekä juhlimaan uutta vuotta (ja pojan synttäreitä).

Täytyy kyllä myöntää, että pitkään aikaan mulla ei ole ollut niin kivaa, kun tänään yöllä katsellessani, kun kaksi jätkää laulavat singstaria niin epävireisenä kuin vaan kukaan ikinä pystyy. Siinä kohtaa tunsin olevani onnellinen - edes sen pienen hetken aikaa.

Mä kaadoin lasini kolme kertaa ja jätkät nauro mulle koko yön. Lopulta mä vielä kaaduin (tahalteni?) tämän mukavan pojan syliin ja siihen sitten jäinkin kotiinlähtöön asti. Mikäs mulla siinä ollessa, kun toinen kattoo niin nätisti, puristaa kättä, laulaa välillä ja kääntyy taas muhun päin silittämään hiuksiani.

Oli vaan niin kiva, kun kerrankin oli vierellä ihminen, joka keskittyy vain ja ainoastaan muhun, kattoo silmiin ja hymyilee. On läsnä, eikä kiirehdi. Hymyili mulle, vaikka puhui toisen tytön kanssa puhelimessa. (tytön oli pakko ilmoittaa meille, että on juuri tullut kiinalaiseen ravintolaan syömään puoll viis aamulla)

Uusi vuosi ja uudet kujeet - vai miten se nyt meni?

Eli voisiko se tarkoittaa tällä kertaa mun kohdalla, että vuoden vaihduttua voisi vaihtaa miestäkin? Ei se nimittäin enää mikään mahdoton idea olekaan..