Mä olen miettinyt viime yön, pyörinyt ja ajatellut.

Mun tekisi mieli sanoa oma mielipiteeni, omat ajatukseni ja toiveeni julki. Mutta toisaalta mulla on tunne, etten jaksa keskustella tästä asiasta ja vähiten Hänen kanssaan, sillä ei se kuitenkaan kuuntele mua tai usko mua. Mä tahtoisin kertoa ja selvittää.

Ymmärtääkö hän mitä hän juuri teki? Mitä tää muka ratkaisee? Tahtooko se päästä musta kokonaan eroon? Miten meijän ystävyys tästä eteenpäin? Ollaanko me edes ystäviä? Onko se edes koskaan välittänyt musta? Olinko mä vaan välivaihe, jonka voi heittää nurkkaan kun ei enää tarvitse? Miten mun täytyy suhtautua tähän kaikkeen? Miksi tää piti tuoda juuri nyt esiin?

Mun mielessä pyörii tuhansia kysymyksiä, joihin tiedän etten tule saamaan vastausta. Tää on yksi niistä asioista, joista täytyy selvitä vain yksin. Ilman muiden apua.

Mä tahtoisin kertoa, että mulla on paha mieli - tytön sanoja käyttäen. Että mä olen jo vuoden yrittänyt päästä Hänestä eroon, mutta silti olen vieläkin tässä. Ei se ole mun vika, että tää on taas näin!

Mä kovasti ihmettelen tätä aikaa, miksi juuri nyt piti ottaa tää asia esille? Kaikki meni jo ihan hyvin, mä olin jo melkein irti ja sit se tulee ja hieman nopeuttaa mun prosessia. Onko se löytänyt naisen, niinkuin kovasti loppuviikolla väitti? Tahtooko se tämän takia irtautua musta?

Toinen mitä olen miettinyt, on se että mitä mä olen tehnyt tai mikä mussa on vikana. Minäkö olen pilannut kaiken? Mä en ole nyt edes tehnyt mitään! Ollut vain hiljaa ja keskittynyt omaan elämään. Ollut kaukana ja antanut sen elää omaa elämäänsä. Jotenkin mulla on sellainen tunne, että tän taakse kätkeytyy tuttu virsi; "Mä olen paha ihminen, mä vaan satutan sua, tästä ei koskaan tulisi mitään. Mun elämä on liian sekaisin, enkä mä tahdo sotkea sua siihen." Vittu älä sitten sotke! Jättäisit mut kokonaan rauhaan!

Se on väittänyt mulle jo melkeinpä vuoden, ettei tule enää huolehtimaan musta tai kyselemään miten mulla menee. Ja kuitenkin tästä kovasti väitteestä huolimatta, se silti huolehtii ja kyselee. Nyt sais sitten pysyä päätöksessään ja antaa mun elää elämääni ihan rauhassa! Mä en tahdo, että se enää tulee kyselemään mikä on huonosti ja miksi mä olen vihainen. Se ei enää kuulu sille pätkääkään! Suurin väite on kuitenkin koko meijän tuntemisen aikana ollut "mä oon huolissani susta". Ja siihen liittyy mun yksi pyyntö. Mä en tahdo kuulla tuota lausetta enää sen suusta, sillä ei ole mitään oikeutta huolehtia musta, ei mitään vastuuta tai syytä tietää mun elämästä.

KYLLÄ MÄ PÄRJÄÄN. Pärjäsinhän mä ennen sen tuloakin loistavasti.

Kaikki oli paljon paremmin, ennekuin se tuli mun elämään, se toi ongelmat osaksi mua ja mun elämään. Mulla oli ennen kaikki hyvin! Ja siihen mä aijon nyt palata. Sanoo kuka tahansa mitä tahansa.