Mä muistaakseni puhuin pari päivää sitten valehtelemisesta?

Se on kyllä jännä juttu tai asia.

Meillä oli tänään aamunavaus, jossa puhui yksi meijän koulun kolmesta uskonnon opettajasta. Hän puhui meillä siitä, että meijän pitäisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä viestitämme muille. Miten muut näkevät eleet, ilmeet tai miten he kuulevat äänenvaihtelut ja miten käyttämämme sanat kertovat. Mitä tämä kaikki yhdessä viestittää.

Loppuun hän vielä sanoi, ettei kukaan muista hänen puheestaan kuin kaksikymmentä prosenttia.

Mä en muista kuin nämä pääkohdat. Sillä rehellisesti voin myöntää, että kävin samalla läpi juuri käymääni keskustelua Miehen kanssa, jonka löysin välitunnilla (=he löysivät minut) ystäväni seurasta.

Mä kävelin juuri eräältä ystävältäni pölläsemäni lihapasteija heidän luokse ja aloin heilumaan. Miehen ensimmäiset sanat liittyivät meijän molempien fiiliksiin.

Nimittäin yleensä se menee niin kun hän on pahalla päällä, mä pompin riemusta ja toisin päin. Oikeasti, ihan aina.

Tähän päivään asti. Mies katsoi mua ja hymyili.

"Miten voi olla mahdollista. Mulla on hyvä päivä, mutta näköjään niin on sullakin. Mitä nyt on tapahtunut?"

Pohdimme tätä kolmisin, sillä oli tosiaan ensimmäinen kerta. Ja tämän valaisevan hetken jälkeen hän söi puolet mun lihapasteijasta.

Mutta mä valehtelin.

Mies on sanonut mulle, että huomaa musta selvästi että jos mä valehtelen tai sanotaan nätimme, en puhu totta. Se on aina ollut perillä mun todellisista tunteista ja ajatuksista, mä en vaan pysty huijaamaan sitä.

Mutta mä tein sen tänään.

Se luulee, että mulla on hyvä päivä tänään. Se luulee, että kaikki on hyvin. Jos kaikki olisi hyvin, mä tuskin pitäisin tätäkin suljettuna?

Joskus on vaan parempi olla hiljaa, varsinkin jos kukaan ei epäile mitään. Kaikki on siis hyvin niin pitkälle kunnes Mies havainnoillistaa itse mikä on pielessä. Sitä ennen mä hihkun tavalliseen tapaani.

Tyttö hymyilee, vaikka silmät ja kehonkieli viestittää jotain ihan muuta. Silti kukaan ei ymmärrä. Mies ei ymmärrä. Tyttö ei vain tahdo rasittaa Miestä, vaikka juuri hänelle tahtoisi eniten kertoa ja puhua. Mutta ei. En salli sitä itselleni.