Mun ystävä on kuulemma löytänyt mulle miehen. Ystäväni on asiasta erittäin innoissaan ja odottaa kovasti päivää, jolloin tämän miehen kanssa pääsisimme toisemme tapamaan. Itseäni koko asia lähinnä huvittaa ja suurimpana kysymyksenä mieleeni nousee ”mitä musta on miehelle kerrottu?”.

Se on sellainen urheilullinen liikuntaneuvojaopiskelija, jolla on aina kiire? Se rakastaa itsenäistä elämäänsä, eikä halua parisuhdetta? Ha!

Se oli varmaan se osa, jossa itse kerron itsestäni. No ensinnäkin, en kutsuisi itseäni urheilulliseksi – mielestäni olen enemmänkin liikunnallinen.

Ai onko niillä joku ero vai?

Itse jaan ne näin:
Urheilullinen ihminen harrastaa liikuntaa joko työnsä vuoksi (esim. kilpaurheilijat) tai haluavat kasvattaa lihaksia. Urheilulliset ihmiset harrastavat urheilua urheilun vuoksi. Ovat myös usein lajiuskollisia. Hyvänä esimerkkinä yleisurheilijat. Tyypillinen lause: ”Mä lähden nyt urheilemaan” = esim. juoksemaan hiki hatussa, jotta unohtaa kotitehtävät, tiskivuoren ja mäkättävän vaimon.

Liikunnallinen ihminen nauttii liikkumisesta sen itsensä vuoksi, koska se tuo hyvää oloa ja auttaa jaksamaan. Liikunnallinen ihminen liikkuu monipuolisesti ja kokeilee erilaisia lajeja ennakkoluulottomasti. Tyypillinen lause: ”Mä käyn lenkillä” = pieni kevyt paikan vaihdos, energian hakeminen.

Mun mielestä.

Niin siis pitikö mun kertoa, mitä mieltä mä oon niistä sokkotreffeistä?

Ei mulla periaatteessa ole mitään niitä vastaan. Tosin juuri ennen kuin kuulin ko. tapauksesta, olin juuri aiemmin miettinyt että uskon olevani niitä ihmisiä, jotka pärjäävät sinkkuna paremmin. Eihän sitä voi tietää, mutta kun yksin on niin ihanaa! Ja eikö miehistä ole vain haittaa?

No selviää ehkä jossain vaiheessa..