Mulla on tällä hetkellä todella ristiriitaiset tunteet. Enkä osaa sanoa, mikä niistä tulee päällimmäisimmäksi vahvimmin esiin.

Mä yleensä olen aika selvästi jotakin mieltä tai ajattelen asioista yhdellä tapaa. Joko olen selvästi iloinen tai päinvastoin surullinen.

Nyt mä olen samanaikaisesti onnellinen, iloinen, surullinen, vihainen ja ihmeissäni, niin ja huolissani.

Mä olen koko päivän toistellut ihmisille, että mä olen Miehelle vihainen ja olen taas todella surullinen meijän tilanteen puolesta.

Mun mielestä kaikki ei vaan nyt ole kaikki okei, ei niiden meijän lauantain juhlien jälkeen. Se ei tainnut pitää siitä mitä näki, ja se sitäpaitsi lähti ennenkuin mitään siitä "pahempaa" tapahtui.

Mutta sitten. Mä taas luin, itseasiassa tällä kertaa omia tekstejäni, Miehestä ja jälleen taas kerran mä sitä toistan, mutta totesin kuinka paljon mä siitä tykkään, enkä todellakaan osaa olla vihainen hänelle, en vaikka kuinka tahtoisin. Mä joskus tahtoisin sanoa sille, kun se suututtaa mua, mutta mä en koskaan saa sitä sanottua. Mä en saa sanottua sitä, koska mä tiedän, että sen kuuleminen saa sen surulliseksi. Kaikkein viimeimpänä se tahtoo, että mulla on paha mieli hänen takiaan, vaikka itse olisinkin osa syyllinen.

Mä en tiedä mitä se tällä hetkellä musta ajattelee, koska se ei ole puhunut mulle sitten lauantain "mä tökkäisisin sua, jos sulla ei olisi tota lasia kädessä." Vaikka vannotin itselleni pari päivää sitten, etten pistä viestiä, mä kuitenkin laitoin. Mutta se ei ainakaan vielä ole vastannut mulle..

Mä en nyt taas oikein tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Sen mä tiedän, etten vieläkään ole mihinkään katoamassa, enkä tahdo luovuttaa meijän suhteen.

Se on vaan vaan niin helvetin vaikea mies.