Huhtikuun on mulle outoa aikaa. Se saa mut aina miettimään menneitä, katselemaankin ehkä hieman taakse jäänyttä aikaa ja pohtimaan itteäni ja elämääni. Joka ikinen vuosi. Mutta ehkä se ei ole niin huono asia, edes sitten kerran vuodessa miettii että missä on ja sitten voi taas hyville mielin tuhlata elämäänsä johonkin turhaan ajanvietteeseen.

Mä eilen lueskelin viime vuoden huhtikuu-kirjoituksiani ja löysin sieltä seuraan tekstin, jossa pohdin jälleen kerran ihastumista meijän porukan kesken;

"Yksi on ihastunut ja pahasti, muttei tiedä miten heidän -tapailunsa- etenee ja mihin suuntaan. Toisella on kyllä joo ihastus, kaveri, johon hän yrittää koko ajan tutustua paremmin. Kolmannella on jätkä, josta pitää mutta haluisi unohtaa, siinä kuitenkin onnistumatta. Ja ne kaksi muuta. No ne on jo yhdessä ja niin ihastuneita tai no niiden sanojen mukaan rakastuneita toisiinsa."

Monta kertaa sitä tulee mietittyä, että entä jos niin tai näin ei olisi käynyt, en varmaan olisi tässä. Mutta niinhän se taitaakin mennä, sattumaa se kai on että asiat on tällä hetkellä juuri näin kun ne nyt on. Mä myös tykkään kattoa, yleensä vuoden verran taaksepäin ja tarkistaa missä mä olen silloin mennyt, kuinka paljon asiat ovat vuodessa muuttuneet. Ja seuraava lause on varmasti myös yksi mun suurkuluttamistani, vuodessa mun asiat on muuttunut tosi paljon.

Mutta tottahan se on, mitä sitä kieltämään. Ja ainakin tällä hetkellä näyttää ja tuntuu siltä, että viime vuosi, eli vuosi 2009 kokonaisuudessaan, oli tärkein mun tän hetkisen elämäni kannalta. Se toi ja antoi mulle paljon, opin uutta ja pelästyin vanhaa, kaiken kaikkiaan koin paljon kaikkea, niin hyviä kuin huonojakin asioitam niin ja unohtamatta sitä ihanaa rakastumista!

Mutta mites mun ja koko meijän porukan ihastumiset tällä hetkellä näyttää?

Noh porukkahan on kasvanut jälleen kahdella uudella ihmisellä, jotka mukaan tulivat jossain välissä viime syksyä ja ovat nykyisin hyvin vahvasti osa "meitä". Muuten porukkamme onkin pysynyt kasassa, välillä tiiviimmin ja joskus hieman etäisyyttä ottaen.

Yksi meistä on jälleen kerran ihastunut uuteen poikaan, mutta tällä kertaa heidän tapailunsa jopa etenee ja näyttää kehittyvän hyvää suuntaan, koko porukka onkin sitä mieltä, että tämä on se kauan etsitty "se oikea" hänelle. Tosin en liene väärässä, että silti hänen mielessään pyörii suhteen laatu ja tulevaisuus, haluavatko he samoja asioita tarpeeksi, jotta suhde voisi toimia? Itse kuitenkin nostan peukut pystyyn, sillä tämä voisi jopa oikeasti toimia!

Toisella on ollut vuoden aikana muutama ihastus välissä, mutta on jälleen palannut samaan poikaan takaisin. Hän jopa päässyt tämän suosioon ja kaveriksi asti, mutta tuntuuko poika tajuavan että tyttö ehkä saattaisi edelleen haluta jotain muutakin kuin pelkkää ystävyyttä? Vai onko tyttö jo luovuttannut pojan kanssa ja onkin muiden tietämättä löytänyt uuden pojan tarkkailtavakseen? Toivon mukaan hänellä olisi joku päiviensä iloksi!

Kolmannella on jätkä - edelleen - josta pitää ja jonka haluaa, mutta ei edelleenkään voi häntä saada, joten päätyy katselemaan kaukaa ja haaveilemaan "ehkä vielä joskus.." Hän on vannonut viimeisen vuoden aikana sata ja yksi kertaa, että tahtoo jätkästä eroon, muttei ole vieläkään siinä onnistunut, sillä tämä jätkä osaa aina tulla takaisin vaikka ero olisikin lähellä, sillä hän on löytänyt paikkansa tytön sydämestä - pysyvästi. Tyttö tapaili muita sillä välin, kun välit hänen rakkauden kohteeseensa olivat hieman viileät, mutta totesi, ettei kukaan voi viedä jätkän paikkaa häneltä, hän on liian rakastunut jotta voisi päästää irti ja jatkaa eteenpäin. Eli ehkä vielä joskus näemme nämä kaksi käsi kädessä?

Sitten on ne kaksi, jotka vuosi sitten seurustelivat onnellisesti. Tästä voisi kirjoittaa kymmenen kirjan sarjan, mutta lopputulos olisi varmasti kuitenkin sama, ettei heitä ole luotu yhteen. Pariskunta erosi kuitenkin lämpimissä väleissä ja mitään ilmiriitaa ei tästä onneksi syntynyt tai koko porukka olisi saanut kärsiä. Aika jatkaa eteenpäin ja katsetta tulevaisuuteen!

Ja ne uudet ihmiset, kaksi ihanaista tyttöä. Noh, nehän molemmat seurustelevat onnellisesti, joten sieltä suunnasta tuskin on kuulumassa mitään ilmiödraamoja perusriitoja kummempaa. Mutta yhtä kaikki, hienoa että edes kaksi kaheksasta seurustelee! Se on jo paljon!

Onko siis mikään muuttunut? No rehellisesti sanottuna, eipä oikeastaan. Kaikki on kuin aikaisemminkin ja porukka jatkaa taivaltaan.

Mutta ehkä vuoden päästä? Viimeinen lukiovuosi käynnistyy suurimmilla osalla ensi syksynä ja ensi vuoden keväällä porukan taival jakaantuu liian moneen palaseen, kun kukin suuntaa ties minne opiskelemaan, samalla kun porukan pojat suuntaavat armeijaan. Ei siis tiedä mitä tässä vielä tapahtuu, ennen kuin eron hetki koittaa.