Viime päivinä mä olen paljon kuullut puhuttavan masennuksessa, pimeästä, kylmyydestä ja kaikesta pahasta. Väitetään, että varsinkin Suomessa ihmisiin vaikuttaa juuri tämä kesän jälkeinen pimeä aika niin paljon, että masennus näkyy liian usein katukuvassa.

Olen itse huomannut saman. Toisaalta mun mielestä "masennukseen" voi keksiä ihan minkä syyn tahansa, tässä puhun siis tästä ohimenevästä, hetkellisestä huonosta olosta, on se sitten syys, talvi tai kevätmasennus aina voi vedota säähän taikka koeviikoon. Se on harmi. Ihmiset eivät osaa nauttia enää niinkuin ennen, aina pitäisi keksiä joku asia, joka on huonosti.

Mä en kiellä, etteikö joskus saisi hieman valittaa ja asiat olla huonosti, mutten suoraan sanoen en ihannoikaan niitä ihmisiä, joilta ei kuule mitään muuta kuin negatiivisia ajatuksia. Niin no, olisihan se helppo munkin vain sanoa "niin mut toi sää" Mutta ei, se ei ole sitä.

Mä harvemiten masennun, edes hetkellisesti, se on multa todella harvinaista. Ihan ilmaisena vinkkinä, sitten mulla on oikeesti asiat päin kuusta jos näin sattuu käymään.

Mä olen myös viimeisen puolen vuoden aikana puhunut paljon ihmisten kanssa hiljaisuudesta ja yksinolemisen tärkeydestä.

Mä nautin hiljaisuudesta. Mun mielestä on ihanaa, että joskus voi vaan sulkea silmät ja kuunnella hiljaisuutta. Niin ja mä pidän yksinolemisesta. Mun mielestä on ihanaa, ettei aina tarvitse keskustella ja jakaa mielipiteitä. Joskus saa vaan olla välittämättä kenestäkään. Viimeisimmäksi olen puhunut asiasta Miehen kanssa pari viikkoa sitten, kun hän väitti minun sanoneen haluavani olla yksin, vaikka tarkoitin haluavani pärjätä yksin. Siinä on suuri ero.

Mä katsoin tänään disneyn leffan Herkules. Ja rakastuin. Seuraava on lainaus siitä, koska osui niin hyvin aiheeseen;

"Joskus on parempi olla yksin."

-Kuin niin?

"Sitten kukaan ei voi satuttaa sua.."

Mulla on kausia, jolloin en ole normaali iloisen pirteä itseäni. Olen huomannut, että suurin syy on aiemmin ollut ihmissuhteet, yleensä riitaa Miehen kanssa tai vastaavaa. Mutta mä voin nyt valaista asiaa tän yhden lauseen verran. Mun oloni ei johdu Miehestä, se ei ole tehnyt mitään.

Mä tahdon selvittää ongelmani yksin, mä en tahdo olla yksin ihan täysin, vaikka tällä hetkellä koenkin sen kaikkien kannalta parhaimmaksi. Kaikki ei vaan ole täysin kohdallaan, ei ole ollut pitkään aikaan.

Kuitenkin tämä on yksi niistä asioista, joita kohtaan olen todella itsepäinen, enkä kuuntele muiden neuvoja. Maailmassa on tällä hetkellä vain yksi ihminen, joka jankkaamalla saisi mut puhumaan, mutta se ei tee sitä, koska ei tahdo mua pakottaa. Voin siis kertoa, että jos Hän ei tähän pysty, ei siihen pysty kukaan muukaan.

Tässä kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää. Perusideana oli kai se, että mä olen tyhmä, puhumaton ja täynnä selvittämättömiä ongelmia, mutta ne ovat mun asioitani, eikä muiden tarvitse näistä huolehtia.

En saa rakastaa


Megara
En rakastaa mä tahdo lainkaan,
Sen aina teen kai mä väärin
Ne rentut kurjat mua narraa
On näitä nähty jo mielin määrin

Muses
Kuule sydäntäsi
Hän on maa ja taivas sulle
Et kai järjelläsi
Tuota sano kaivatulle

Meitä et sä petä,
Tiedän kyllä ketä
Tässä kaivataan

Megara
Voi eee-hei

Oh nooo-oh

Ei käy
E-hei
Valhe tunne se on

Muses
Kun uuh ja aah,
Sulle ainut hän on

Megara
Se on klishee,
Rakastaa mä en saa

Ei ole tunteillani vertaa,
Kun katse ihana huumaa
Jo tyttö kokemukset kertaa
Tai yösi itket ja ulvot kuuta

Muses
Häntä et sä jätä,
Vaikka kiellät raivoisasti
Meitä et sä petä
Lensit, beibi, kattoon asti

Rinnassasi tulta,
Usko, että, kulta,
Sua kai-kai-kaivataan

Megara
Ei käy,
E-hei
Valhe tunne se on

Muses
Jaha, okei
Miksi naurat sä taas?

Megara
Mut näy se ei,
Rakastaa mä en saa

Muses
Kun leijailen,
Tiedän sen,
Rakastan

Megara
Sä luulet vain,
Mä en myönnä
En kuule lain,
Mä en myönnä

Muses
Se onnen sai,
Joka ain' rakastaa

Megara
Ooo,
Mut ääneen kai
Rakastaa mä en saa