Mä en nyt sano mitään muuta, ku et jätkän kanssa asiat on kunnossa.

Me tekstattiin koko eilinen ilta ja selvitettiin koko juttu. Lopulta se taas onnistui kääntämään keskustelun koskevaksi mua, vaikka siitä oltiin alotettu. Mä lupasin, että kun saan itteni kokoon ja saan omat ajatukset, aikataulun ja koulun ja kaiken kuntoon, mä kerron sille koko historiani. Sanoin, että kun pystyn. Takas tuli, et "toivon, että pystyt.."

Se kerkes tekstaamaan mulle eka, sano et on surullinen tästä tilanteesta. Ja nyt voin myöntää, olin koko illan aikomassa tekstaa sille.. Oon ilonen et tää selvis, et nyt on kaikki hyvin. Ja kyllä, oltiin tänää kahestaa syömäs :) Ja kyllä mä edelleen yritän unohtaa sen.

Koeviikko alkaa huomenna. Mä olen pystyssä varmaan ainakin kahteentoista. Filosofian koe aamulla, oon niistä sanoista ihan sekasin ja lisäksi mun pitää kirjoittaa huomiseks äikän rästiessee, ku en ollu tunnilla. :/