"Maailma saa mennä menojaan, pyöriköön vaikka paikallaan.."

Mua ei kiinnosta.

Mulle on ihan sama mitä se touhuaa.

Mä en välitä.

Mun onnellisuus pitkään aikaan ei johdu miehestä, vaan koulusta. Mä olen taas saanut vauhdin päälle ja kun ihmissuhteissa menee lujaa päin puuta, on hyvä keskittyä ruotsiin ja matikkaan. Saa vähän muuta ajateltavaa.

Sillä me ei olla moneen päivään puhuttu, eilen sanottiin huomenta ja tat sit ooll. Satuttiin vahingossa vielä samalla kurssillekkin, tosin hän lintsas tänää et joo. Huomenna kaks yhteistä tuntia. Hyvin menee, kun se ei edes vastaa mulle.

Miehet on perseestä.

Kaikki. Aina.

Onneks kohta alkaa työt ja saan purkaa kaiken energiani ja hyvän oloni niiden lasten kanssa. Odotan innolla, sillä kerrankin mä olen täynnä ideoita ja naurua.

Mutta se mies.

Äh.

Ei siinä ole mitään hyvää.

Jos tahtoo, etten mä tiedä, niin sitten mä en kysele. Olen ihan hiljaa vain.

Jos se tahtoo, olla yksin ja ilman mua, niin okei mä pysyn sitten kaukana.

Ihan sama.

Kiitti moi.