vaikken sitä nyt oikein tajuakkaan.

Joo, siis en hypi riemusta kattoon. Syynä se, että tänään on 13. päivä, perjantai ja yhteishaun tulokset tulivat.

Mä en päässyt sinne minne halusin. Ja niinkuin aikaisemmin olen kirjoittanut, tiesin jo alkujaan, että toiseen vaihtoehtoon ei keskiarvoni riitä, niinkuin ei riittänytkään. Jouduin tai pääsin, ihan miten vaan, kolmanteen vaihtoehtooni. Kouluna se on kai ihan hyvä, en oo kauheesti perehtynyt. Toisin sanoen, mä en tiedä tulevasta koulustani yhtään mitään. Edes sitä, että missä se on.

Mä haun tehtyäni kuulin pelkkää "kyll sä sinne nyt pääset" ja "ihme jos et pääse, on se niin varmaa." Mun elämässä ei ole mikään varmaa. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Nyt on kiva kertoo kaikille, etten päässy ja kuunnella niitä "voi harmi, miksiköhän" juttuja.

Ymmärtäisin paremmin, mutta koulustani haki ainoastaan kaksi ihmistä kyseiseen lukioon ja se toinen pääsi sinne. Mä en tajua.

Kai tää on sitten tarkoitettu näin. Mulla ei ole tulevaisuutta tätä alaa ajatellen. Mun tulevaisuus on nyt täysin auki, eikä mulla ole mitään tietoa, mitä rupeen "isona" tekemään. Nyt just ei kiinnostakkaan.

Mulla on huomiseen asti hoidossa semmonen ihana villakoira. Eihän sitä voi olla allapäin, kun semmonen pomppii vierellä. :) jos jaksan tulee vielä illalla kuvia, nyt ei jaksa. Syytä ei varmaan tarvii kirjoittaa?