Mä mietin viime yönä, että mikä ihme siinä on, että vaikka kuinka olisi syvässä unessa niin kuulee ja herää silti ääniin, kun siihen on pakko herätä?

Mä olen mennyt eilen kahelta nukkumaan ja heräsin kaksi kertaa lattialla patjalla nukkuvan lapsen itkuun. Tyttö ei itkenyt kovaa, mutta silti mä löysin itseni välittömästi äänen tunnistettuani lapsen vierestä hyssyttelemästä häntä uneen.

Nyt mua väsyttää. Mua mietityttää, enkä oikein osaa sanoa miten mun pitäisi olla.

Päätä särkee, oikean jalan pohje revähti ja vasen polvi on jälleen rikki. Huomenna olisi lähtö Viroon ja puolessa välissä viikkoa takaisin.

Mä olen viime aikoina pohtinut, että missä mä meen ja kenen kanssa. Päätynyt lopputulokseen, etten tiedä. Niin ja miksi pitää aina ihastua vääriin ihmisiin? Se ei ole kivaa.

Mut nyt mua sattuu liikaa, jotta saisin kirjotettua tarpeeksi järkevästi.