Välillä mä unohdan kaiken, kaiken vaikean ja pystyn keskittymään juuri siihen hetkeen.

Tänään oli sellainen hetki. Yksi niistä hetkistä, jolloin mä taas tajusin, kuinka paljon mä sitä ihmistä oikeasti rakastan. Tänään näkyi hyvin selkeästi se, kuinka paljon se musta välittää. Yksi sellainen hetki, mitä en varmasti tule pitkään aikaan unohtamaan. Sellainen "elämä on tässä ja nyt" - hetki.

Aiemmin mulle on paljon puhuttu siitä, miten me katsotaan toisiamme. Se oikeasti näkyy meistä todella selkästi ja tänään mä kiinnitin siihen huomioni. Harvemiten huomaan omaa katsettani, mutta en mä varsinaisesti Miehenkään katsetta tutki. Mutta silloin kun mä näen sen, se on jotain mitä en ihan heti unohda. Sillä kukaan ei ole koskaan katsonyt mua niin syvälle silmiin, sillä tavalla joka viestittää joka sekunti sitä, kuinka tärkeä mä olen.

Me istuttiin vastakkain koulun ruokalassa. Minä tapojeni vastaisesti todella hiljaisena, sillä ääni oli lähtenyt eilisestä huutamisesta. Mä kallistin pääni mun koululaukun päälle ja suljin silmäni.

Kului hetki ja tunsin jonkun koskettavan mua. Itseasiassa mun pipossa olevaa isoa tupsua. Toisenkin kerran. Ja sitten alkoi kuulumaan kissan naukumista. Sellaista söpöä huomionhakuista maukumista. Mä hymylin laukkuni takaa, jonka nähtyään tämä ääni alkoi kuulumaan nopeammassa temmossa.

Mä nostin hitaasti pääni ja sitten mun ajantaju pysähtyi.

Se katsoi mua suloisella katseellaan suoraan silmiini. Se hymyili mulle ja jätimme molemmat muun maailman täysin huomioimatta. Se maukas hiljaa ja sai mun sydämen pysähtymään hetkeksi.

Ton takia mä rakastan.

Jos mulla olisi ollut ääntä, mä olisin kertonut sille, että se on todella suloisen näköinen. Mutta mä uskon kyllä, että se tietää sen ilman mun sanomistakin.

Se halusi saada mut jälleen hymyilemään, koska huomasi että mulla on oikeasti kipeä olo, enkä ole tässä maailmassa.

Koko päivän ajan se huomio mua erityisellä tavalla. Keskitti ajatuksen muhun, mun huomioimiseen, etten katoa vaikka ääntä ei tulekaan. Se haki mun katsetta, hymyili ja aina välillä kosketti hellästi ja silitti.

Kävellessämme hän selitti mulle jotakin, johon mä totesin hiljaa "niin..." Tämä käänsi katseensa suoraan muhun, hymyili ja näytti söpöltä myötätuntoisena "voi sua, sä oot niin sulonen.."

Mun mieltä lämmitti tieto siitä, että se huomioi mut. Se teki sitä koko päivän.

Se on mun kipeän päivänä pelastus.