Mun on tänään pariinkin kertaa tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa.

Sillä hetkellä tulee juuri ne sanat, mitkä rohkaisevat jatkamaan, vaikka mikä olisi.

"Mä tiedän, että sä olet hyvä siinä mitä teet.. <3"

Minkä mä sille voin, että mä tarvitsen sitä. Mä en vaan tulisi enää ikinä pärjäämään, jos mun pitäisi itse tsempata koko ajan itteäni.

Kaverini kanssa vaihdoin tänään nopeasti muutaman sanan ja kun kerroin hänelle mitä ihanaa Mies minulle lausui, hän katsoi mua hymyillen ja totesi "Mulla ei ollut kuin matikan kirja kaverina ja kukaan ei tullut sanomaan mulle mitään ihanaa. Voi kunpa mullekin.."

Tieto jopa siitä, että Mies pysähtelee tällä hetkellä sattumanvaraisesti autollaan melkein jokaisen parkkipaikan kohdalle hymyilyttää. Eihän hän muuten, mutta kun mulle pitää vastata..

Joo siis se yh.