Mä tahdon jakaa hieman ajatuksiani kassatytön toimesta. Seuraavat ajatukset kumpuavat täysin oman pääni sisältä, eivätkä liity mihinkään tai kehenkään.

Mä olen istunut ison ruokakaupan kassalla melkein puolivuotta. Lauantaina koittaa päätös hienolle uralleni ja hyvästelen taakse jääneet opit, taidot ja tietenkin rakkaiksi tulleet työkaverit.

Viime viikkoina olen kovasti pohtinut sitä, miten paljon kassalta vaaditaan. Täytyy olla kohtelias ja ystävällinen, muttei liian tuttavallinen tai robottimainen. Täytyy osata lukea jokaisen asiakkaan ajatuksia niin plussakortin olemassaolon, maksutavan ja kuin sen missä järjestyksessä tavarat täytyy toiselle puolella kasata, jottei vain mikään jää toisen alle. Kassan täytyy tietää milloin täytyy muistuttaa korttimaksupäätteistä ja osata laittaa hihna juuri oikeaan aikaan päälle, jottei asiakas hermostu turhasta. Kassan täytyy myös tietää missä on lähin alko, mäkkäri, pullonpalautus sekä bussiasema. Kello on myös hyvä tuntea.

Kassan täytyy myös muistaa jokaisen punnittavan tuotteen koodi ulkoa, täytyy tuntea kauppa täysin sekä tietää minkähintaisia tuotteet ovat - vaikka ei edes olisi koskaan sellaisesta tuotteesta kuullut. Kassan täytyy tietää ennen kaikkea missä mikin tuote sijaitsee, myydäänkö kaupassa ko. tuotetta lainkaan tai onko se mahdollisesti loppunut. Tarjoustuotteissa täytyy olla erityisen tarkkana, jottei hintavirheitä satu nimeomaan kassan toimesta - jolla on erittäin tärkeä rooli siinä että tarjoustuotteet tulevat suoraan koneelta (lue: ei voi vaikuttaa lainkaan).

Joku on joskus sanonut ettei asioihin voi olla mielipidettä, jos siitä ei ole henkilökohtaista kokemusta. Kassatyö on nimeomaan yksi tälläinen asia. Henkilökohtaisesti pidin aiemmin kassojen työtä yksinkertaisena, siistinä sisätyönä, mutta totuus olikin sitten jotain aivan muuta. Olen viihtynyt työssäni, mutta ikävä ei tule niitä kaikesta valittavia mummoja, joiden elämäntehtävänä on ottaa takaisin jokainen pyöristyvä sentti, joka heille kuuluu.

Jos saisin sentin jokaisesti asiakkaasta, jolla on ollut palautetta minun työskentelystäni, hei mä olisin jo rikas! Olen ihmetellyt asiakkaita, jotka luulevat osaavansa työni paremmin kuin minä itse. En tajua niitä, jotka liikuttelevat tuotteitaan hinnalla itse - hei siksi meillä on ympyrää pyörivät hihnat! En myöskään ymmärrä niitä, joiden mielestä kassojen täytyisi aina henkilökohtaisesti muistaa mitkä tuotteet kukin haluaa hihnalta sivuun, jottei nämä mene rikki - ja nyt ei puhuta pelkästään salaateista tai kanamunista!

Olen myös muutaman kerran jäänyt vapaa-ajalla miettimään, lukeeko, jälleen kerran, otsassani jotakin. Kuten "asikaspalvelija" tai "kysy, tiedän vastauksen." Viime aikoina mut on nimittäin pysäytetty niin monesti, että alan oikeasti kummastelemaan asiaa. Ensin olin ruokakaupassa kanatiskin edessä eräs paketti kädessäni, kunnes eräs mummo äkkäsi mut ja alkoi kyselemään maustamisvinkkejä. Viimeksi mun piti ohjeistaan ulkomaalainen nainen huonolla suomella Linnanmäelle.

On myös muutama asia, jotka tahtoisin muuttaa näin muutamaa kokemusta rikkaampana. Ensimmäisen paikan nappaa kauppojen sulkemisajankohta. Osaan ajatella asiaa myös asiakkaan näkökulmasta, mutta hei jaksaisitko ite hymyillä 21.15 viimeiselle juoksevalla asiakkaalle, kun työaikasi on juuri loppunut? Mielestäni siis kauppojen pitäisi sulkea ovensa varttia ennen sulkeutumisajankohtaa, jotta kassat pääsisivät ajoissa kotiin. Esimerkiksi kello 21 sulkeutuva kauppa laittaisi ovet kiinni uusilta asiakkailta kello 20.45 ja jo kauppaan kerenneillä olisi viellä vartti aikaa asioida ja tulisivat näin ajoissa kassalle.

Toinen asia, jonka muuttaisin olisi korkein lämpätila, jossa töitä saisi tehdä. Meillä rajana on tällä hetkellä 28, jonka jälkeen kassa saa kerran tunnissa (=kerran päivässä) vartin tauon (= noin viisi minuuttia). Olen itse tehnyt tänään töitä yhdeksän tuntia 28 asteessa, ei onneksi ollut kuuma! Maksimissaan 25 pitäisi olla korkein sallittu lämpötila.

Jos siis joku kysyy työstäni, vastaisin että ainoa asia joka takaisin mut saa on maailman ihanimmat työkaverit. Mutta korvaavatko hekään tämän kaiken tuskan?