On jotain mikä on tän puolen vuoden aikana mun elämässä muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan. Enemmän kuin milloinkaan. Ja mä olen siitä yhdelle henkilölle erittäin kiitollinen, vaikka periaatteessahan koko juttu on ollut sattumaa, eikä koskaan kumpikaan meistä aatellu, että tästä tulis jotakin näin pysyvää -ja tärkeää.

"Rupesin vaan äsken tossa miettimään xD aattele, jos en oliskaan ruvennu alun perin juttelemaan sulle.. :)"

Niin. Asiat tietyllä tapaa ei olis näin hyvin, miten ne nyt on.

Kai asiat on sattunut, koska kohtalo on niin päättänyt. Mä -jouduin- vieraaseen kouluun ja uuteen ympäristöön, ilman yhtäkään ystävää -saati edes kavereita. Olin yksinäisen oloinen ja kas kohdalleni sattuin aina niin ihana jätkä, joka jostakin syystä -jota hän ei mulle kerro, rupesi juttelemaan mulle ja veti mut mukanaan omien kavereidensa luokse. Ja nyt. Niistä hänen kavereistaan on tullut mulle erittäin ihania  ja tärkeitä ystäviä. Enkä enää voisi edes kuvitella elämääni ilman heitä <3

Jos jätkä ei olis ruvennu juttelemaan mulle. Mä en tiedä missä mä olisin. Ne on tuonu mun elämään tosi paljon ja kai sit mäkin niiden. En tiedä mitä ne aattelee, mutta mitä mä olen jokaista kuunnellut, niin mä olen yhdistänyt niitä kolmea -meitä neljää, lähemmiks ku mitä aiemmin ollu. Se on vaan niin jännä.

Mä luulin, kun ekoja kertoja pyörin niiden mukana, että mun on mahdotonta päästä mukaan, koska ne tuntee toisensa jo niin hyvin. Nyt voin todeta, ettei ne tiedäkkään toisistaan ihan kaikkea. Niistä jokainen on kertonu mulle asioita, joita muut eivät tiedä. Se on jännä. Mutta omalta osaltani myös hienoa, että kukin luottaa muhun -vaikka vasta puoll vuotta on takana ja vaikka kuinka monta edessä. <3

Ne tuntee mut - mitä tuohon juuri äsken postiluukusta tippuneeseen korttiin voi vedota. Kiva.