Aamulla kirjautuessani sisään Facebookiin, tuli ensimmäisenä vastaan tuttuni päivitys Naistenpäivän kunniaksi: "Tänään on naistenpäivä, jos tiedät ettet tule saamaan erityiskohtelua, lisää tämä statukseesi.

Hymyilin hieman, sillä olisin jopa ihan leikilläni voinut laittaa saman tekstin omaan profiiliini. En laittanut - ja ehkä ihan hyvä näin.

Nimittäin taitaa olla elämäni ensimmäinen Naistenpäivä, kun mua onnitellaan. Yllätyin, mutta myönnetään, että olin otettu.

Viikkoni on ollut paras mahdollinen. Töissä on sujunut hyvin ja tunnit menneet paremmin kuin hyvin. Kotona rauha maassa ja kaikki muutenkin hyvin.

Kouluun palataan viikon päästä. Eilen puhuin koulukaverini kanssa puhelimessa ja olin hieman harmissani tulevasta lähdöstä. Tuntui, että juuri olin taas päässyt asettumaan kotiin ja työkuvioihin, kun taas tulisi lähtö. Tykkään olla koulussa, mutta kuukausi on kovin lyhyt aika ja koko ajan pitäisi olla joko pakkaamassa tai purkamassa. Tänään kuitenkin ajatukseni ovat kerenneet jo eilisistä haikeista tunnelmista muuttumaan. Nyt odotan innolla tulevaa viikkoa - ja etenkin elämäni ensimmäistä kokemusta lajista nimeltä lumikenkäily! Vaikka on ollut kiva olla neljä viikkoa kotona, on kiva lähteä pois, kun pääsee jälleen liikkumaan tasan ja ainoastaan itsensä vuoksi, ilman että tarvii ohjata ketään tai ajatella muita sen suuremmin.

Kyllä elämä voittaa. Aina.