Mä kirjotin eilen siitä kirjasta, joka kiertää mun kavereita, niin et jokainen saa jättää sinne puumerkkinsä.

Sain kirjan tänään aamulla jätkältä takaisin. Oli kuulemma aamulla 7.55 täyttäny sen loppuun.. Päästyäni luokan eteen mä luin sen. Pääsin tunnilta aiemmin ja etin jätkän ja likan, ku ne piti hypäriä. Mä sanoin likalle; "mun pitää näyttää sulle jotakin" ja kaivoin yhtä paperia laukustani. Jätkä varmaan luuli, et näyttäisin sen tekstin ja kysy, et oonko mä jo lukenu sen. Mä sanoin etten ole, en ollu vielä kerenny kunnolla lukee sitä, vaikka tiesinkin mitä se oli sinne kirjottanu. Totesi vaan, et kantsii lukea.

Se oli kirjoittanu mulle, et ekaa kertaa antaa toisten lukea hänen runojaan. Jo se ensimmäinen lause oli jotenkin.. Et se just mulle paljasti omia runojaan, tärkee juttu. Hän oli kirjoittanu mulle oikeesti tosi kauniin rakkausrunon ja enkuksi. Kuulemma sen pitäis rohkasta mua opiskelemaan enkkua. Se on varmaan yks ihanimmista runoista mitä oon koskaan lukenu. Vaikka kääännös veikin hieman aikaa..

Ruotsin tunnilla mä tekstasin jätkälle, et se oli kaunis runo. Takas tuli, et kiva ku pidit ja hänellä on niitä 24. Nii ja et se kuolee ranskan tunnilla.

Mä laittaisin kyllä muuten sen runon tänne, mut haluun pitää sen ainakin toistaiseksi vaan itelläni. Ihan omana juttuna. Mä en oikein tiedä miksi se on 24:stä runosta valinnut just ton, et käsitteleeks ne muutkin rakkautta, mut kyllä se mulle merkitsee paljon, et just se kirjoitti tolleen. <3