Ystäväni tässä jokin aika sitten mietti, että mitä itselle kertoisi, jos saisi mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin ja neuvoa itseään tulevaisuutta varten tai ehkäpä jopa pääsisi näkemään tulevaisuuteen, mihin ammattiin päätyy ja niin edespäin.

"Älä ikinä rakastu."

Sen mä olisin vielä viime viikolla sanonut, mutta en enää. Tiedettävästi mulla vaihtuu mielialat yllättävän nopeasti ja tällä hetkellä mun mielestä rakastuminen on aika kivaa tai siis se, että on rakastunut - se on kivaa.

"Älä satuta sitä kenestä välität"

Mutta silti, vaikka sä kuinka tietäisit, ettei niin saa tehdä, suurin osa ihmisistä tekee niin silti. Uteliaisuutta? Tyhmyyttä?

Välillä sitä pitää satuttaa, jotta toinen ymmärtäisi kuinka tärkeä se on, kuinka paljon se merkitsee. Joskus sanat sattuu, vaikkei niitä olisi satuttaviksi tarkoitettu. Se saattaa rikkoa jotain kaunista. Mutta kaiken saa korjattua, jos oikeasti haluaa ja yrittää, tekee parhaansa.

Vaikka mä olisin viisi vuotta sitten tavannut itseni, nähnyt miten silloinen 12 vuotias pieni tyttö kompuroi eteenpäin mä olisin silti jatkanut tietäni kuten olin alunperin päättänyt. Jos mä silloin olisin pysäyttänyt itteni ja kertonut, että kaikki vaikeat ajat ei ole vielä takanapäin ja elämään tulee ihmisiä, joista pitäisi pitää kiinni, niistä tulee niin merkityksellisiä. Mä olisin katsonut itseni pitkään ja tyylilleni uskollisena, mä en varmasti olisi uskonut.

Vaikka mä en ilmestynyt itselleni viisi vuotta sitten, mä olen lopettanut tai ainakin vähentänyt kompurointia. Mä pysyn pystyssä paremmin, koska mä olen päättänyt niin. Ei mulle kukaan ole koskaan sanonut "sun pitää vaan jaksaa" Mä olen päättänyt sen ihan itse.

Mä olen itse keksinyt miten mistäkin selvitään, mä en ole kertonut nuoremmalle minälleni, että "näin sun pitää sanoa, kun sä alat tappelemaan" Ja mä olen ihan itse keksinyt mitä pitää tehdä, kun satuttaa sitä kenestä välittää.

On osattava pyytää anteeksi.

Joskus on mennyt kauankin, että mä olen ymmärtänyt olevani anteeksipyynnön velkaa. Myönnän, että olen sitä edelleenkin muutamille ihmisille, mutta he eivät tule kuulemaan sitä ennen kuin minä kuulen sen heiltä. Mutta kuitenkin, loppuen lopuksi mäkin olen ymmärtänyt, että kaiken voi antaa anteeksi, jos ihan oikeasti haluaa.

"Pidä kiinni niistä kestä välität"

Jos mä yhden ohjeen saan antaa, mä sanon, ettei maailmassa ole mitään niin tärkeää kuin ihmissuhteiden ylläpitäminen. Rakkaus ja ystävyys. Ja kun ne kerran löytää niin, älkää tehkö sitä virhettä minkä mä olen elämäni aikana tehnyt liian monta kertaa. Älkää ikinä ikinä päästäkö niistä ihmistä irti, ei koskaan. Jos sä välität, näytä se. Kerro, että välität. Älä lukkiudu pimeään komeroon yksin kera musiikin, puhelin suljettuna, vaan kerro niille, että tarvitset niitä.

Mä olen liian monta kertaa menettänyt ihmiset, joista olen oikeasti välittänyt, omaa tyhmyttäni tai ymmärrättömyyttäni. Mutta mä en tee sitä virhettä enää, se on asia minkä mä olen oppinut kantapään kautta.

Anteeksi. Kyllä mä oikeasti välitän.