"Te ootte ihan kuin jostain Disneyn sadusta!"

Jo ihan alusta alkaen meitä on katottu pitkään ja sanottu, että me ollaan ihan luodut toisillemme. Jokainen, jonka kanssa mä olen puhunut meistä ja meijän suhteessa, on sanonut mulle;

"Mä olen vaan alusta alkaen huomannut sen teistä. Sen vaan näkee."

Kuitenkaan, kukaan ei ole koskaan selittänyt mulle, kyselyistäni huolimatta, asian syvempää merkitystä.

Mistä sen muka näkee?

Kyllä mä olen seurannut Miehen käyttäytymistä mua kohtaan, mm. äänenpainon muuttuminen yms, mutta ymmärrettävästi en pysty itsestäni poimimaan näitä samoja huomioita.

Ystäväni sitten hieman valaisia minulle tätä asiaa tänään. Sen näkee meijän ilmeistä, me hymyillään koko ajan ja tosi helposti, äänensävy muuttuu, katsekontaktin hakeminen, koskettaminen ja yleisesti vaan olemus toisen läsnäollessa.

Vaikka me oltaisiin kilometrin päässä toisesta, meistä näkisi, että molemmilla on joku, ketä ajatella. Uskomatonta.

Musta on jännä kuunnella muiden puhuessa meistä. Tietenkin, kun en itse huomioi ja pysty huomaamaan kaikkea, on kiva kuulla mihin muut kiinnittävät huomionsa ja mitä he saavat meistä irti.

Meitä on kuulemma ihana katsoa, kun ollaan niin hyvin yksiin.

Yksi katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Rakastuin häneen jälleen uudelleen, kun seurasin miten tottuneesti hän otti minut hoivaansa selittäessään taiteen syvintä merkitystä. Minä seurasin katseellani häntä, hymyilin ja nyökkäsin aina sopivaan kohtaan. "Joo niinhän se taitaakaan olla, en olekaan tuota aiemmin ajatellut.."

Se oli ihana katsoa, kuinka hän otti tehtäväkseen saada mut ymmärtämään picasson taidetta ja tapaa maalata/piirtää. Hän selitti, eikä kyllästynyt - tai no siinä vaiheessa se työnsi mua hellästi selästä "mennäänpä sitten eteenpäin..."

On se kiva.