Ei voi oikeesti heittää mielalat näin paljoa.

Mä oon tänää olla tosi lähellä itkemistä, mut kumminkin samaan aikaan hymyillyt. Ja nyt taas oon aika hyvillä mielillä. Näänhän mä jätkän kohta..

Alunperin meijän ei ees pitäny tehä tänää mitään, mut sit taas jotenkin päädyttiin siihen, et ystävämme käy kaupassa ja me mennään hänen luokseen.

Mä meen koko ajan vaan syvemmälle tähän solmuun. Periaatteessa mulla ei ole mitään ideaa mennä tänään sinne, mut ei sitä tarttee ees kysyä vietänkö perjantai-illan mielummin kivojen ihmisten seurassa vaiko yksin kotona historian kirjan kanssa.

Katotaan mitä tästä illasta tulee. Jos ei tule -sit mun ei tarttee puhua ja annan olla. Ja jos tulee.. no sitten katon tätä tilannetta uudestaan..