Joskus kirjan sivut ovat todella värikkäät, täynnä tekstiä niin punaisella, keltaisella kuin siniselläkin.

Joskus tapahtuu jotakin, joka pyyhkii pois kaiken edellisen ja jäljellä jää vain tyhjä sivu.

Silloin pitää aloittaa kirjoittaminen alusta, ikään kuin puhtaalta pöydältä. Välillä sitä ei edes itse tahdo, haluaisi pysyä siinä alkuperäisessä käsikirjoituksessa.

Toisaalta joku toinen voi nähdä siinä huonon kohdan, pyyhkiä sen ja kirjoittaa tilalle jotakin parempaa.

Joskus se on ihan hyvä, aloittaa alusta. Hypätä uuteen tarinaan, välittämättä siitä mitä eilen oli ajatellut ja kirjoittanut.

Välillä edellinen on ollut niin hyvä tarina, ettei enään parempaa pysty, on pakko pysyä siinä mikä toimii.

 

 

Tai lopettaa kirjoittaminen.

 

 

Lopulta ihminen nousee aina jaloilleen.