Mulla on jotenkin jäänyt tunne, että olen ollut viimeisen kuukauden aikana aika suosittu puheenaihe. Mun päätökset ja tempaukset on aina päässyt puheenaiheeksi, joten en yhtään ihmettelisi jos ne olisi tälläkin kertaa miettineet oikein porukalla, mitä mun mielessä liikkuu ja kuinka kauan tää tällä kertaa kestää.

Todellisuudessa mä en valehtele paljoakaan. Ihmiset ei vain usko mua silloin, kun oikeasti puhun totta. Ne kuvittelee mun valehtelevan - se on onkin yks mun tavoitteista.

Mä kuitenkin olen viime päivinä jälleen hieman miettinyt. Meinasin eilen mokata, mutta onneksi käännyin viime hetkellä vasemman sijasta oikealla. Jos mä sellasen asian vuoksi olisin pilannut kaiken sen mitä arvostan ja tavoittelen, se olisi luullut että mä tarvitsen sitä. Mä en tarvitse.

Mulla on monia asioita, joita en tule sanomaan koskaan ääneen. Moni niistä selittäisi pitkälti sen miksi käyttäydyin kuten käyttäydyn ja miksi poistan ihmisiä elämästäni. Mielestäni syitä on kuitenkin turha tuoda julkisuuteen.

Erääseen ihmiseen tahtoisin kuitenkin vedota. Luottamus ei ole kadonnut ja sen vuoksi tahdon hänen ymmärtävän pitävänsä suunsa kiinni. Mä tein hänen suhteen virheen ja kerroin asioita, joiden nyt pelkään tulevan julki. Ihmisiin ei pitäisi luottaa koskaan.

Olen saanut selvitettyä itselleni syyt käytökseeni, mutta tällä hetkellä en koe muiden tarvitsevan tietää niitä. Pyydän kyllä anteeksi ja selitän asiat, kun sen aika on. Toivon näiden ymmärtävän, että vika on täysin itsessäni ja suojelunhalustani.

Mulla ei ole ikävä takaisin, tahdon vain rauhan.