Nykyisin kuulee usein käytettävän sanaa "mukavuusalue" joko tämän sisäpuolella tai ulkopuolella olemista.

Mä tykkään toimia oman mukavuusalueeni sisällä - tietenkin, kuka nyt ei tykkäisi helpoisti, itselle tutuista tehtävistä ilman uuden opettelua ja uusiin asioihin sopeutumista. Nautin työstäni, jota olen tehnyt nyt viisi vuotta, mutta kyllä joskus on mukava päästä tekemään jotain aivan uutta ja itselle vierasta. Oman mukavuusalueella pysyminen ei opeta niin paljoa kuin siltä poistuminen.

Mä olen olisi ikinä uskonut, että ilman omaa taustaa voisi alkaa ohjaamaan esimerkiksi telinejumppaa. No miten sattuikaan, mulla on tänään salissa 21 onnellista ja pientä uutta jumpparia, jotka odottaa minun osaavan opettaa heille käsillä seisonnasta kuperkeikka ja niin edelleen. On hienoa, että on mahdollisuus päästä haastamaan itseään ja katsomaan kuinka pitkälle sitä pystyy omat taitonsa viemään.

Liikunnan parissa työskenteleville sanotaan aina, ettei koskaan voi olla täysin valmis tai oppinut. Liikunta on niin laaja alue, ettei kukaan voi koskaan hallita kaikkea kaikesta. Ei edes siitä omasta pienestä alueestaan. Uutta asiaa tulee tälle alalle koko ajan, joten itsensä pitää todella pitää ajantasalla, jos täällä haluaa pärjätä. Mutta se ei tarkoita, etteikö voisi olla hyvä ohjaaja ilman uusimpia koulutuksiakin. Ne tuovat vain lisää näkökulmia, uusia ideoita ja varsinkin sitä iloa ja intoa jaksaa jatkaa ohjaamista ja opettamista. Sillä vaikka kuinka saamme uusia kuperkeikka ideoita, aloittaa aina jokaisessa ryhmässä joku lapsi joka ei ole koskaan elämässään liikkunut. Ja näin me aloitamme jälleen tutut kuperkeikkaharjoitukset - niistä ensimmäisistä kierimisharjoituksista puhumattakaan.

Itse olen tämän vuoden puolella kerennyt poistumaan omalta osaamisalueeltani jo aika monta kertaa. Mulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan kaikkea mistä olen vain haaveillut - tai kauhistellut. Ja todellakin aijon ottaa tästä kaikesta kaiken mahdollisen irti. Kuka olisi uskonut, että tyttö jonka uskallus on erittäin heikko, uskaltaisi jo toisen viikon jälkeen hypätä itseään puolet isompien poikien yli pukkihyppelyllä? Rehellisesti sanottuna, mua ei ole pitkään aikaan pelottanut niin paljon kuin silloin. Mutta mä tein sen.

Joten rohkaisen kaikkia kokeilemaan kaikkea uutta ennakkoluulottomasti. Itse siis aijon tästä suoraan lähteä kohti jumppasalia opettamaan kuperkeikkoja pienemmille ja isommille jo jotain aivan uutta.